TEKSTI ERIK ROSENDAHL

Kun tarkastellaan Suomen kaikkien aikojen elolistaa, kärkipäästä löytyy mielenkiintoinen nimi, Meksikossa jo vuosikymmenet asunut suomenruotsalainen Kenneth Frey.

Freyn paras eloluku, 2480, on jo niinkin kaukaa kuin vuodelta 1982, mutta sillä heltiää yhä 8. sija Suomen Top Tenissä.

Kymppikärkeen Frey on yltänyt myös kirjeshakissa ja vieläpä maailmanlistalla, kun hänen vahvuuslukunsa vuonna 2003 ylitti parin pisteen turvin komean 2700:n rajan. Se riitti peräti seitsemänteen sijaan.

Kirjeshakin pariin Frey tuli kylläkin vasta 46-vuotiaana:

– Tutkin pelejäni päivät pääksytysten, sillä vain siten kykenin nousemaan noin korkealle. Mutta lopulta kirjeshakki kävi liiaksi voimien päälle, kertoo Meksikosta tavoittamamme Frey.

Kenneth Frey syntyi helmikuussa 1950 Pariisissa, jossa hänen isänsä toimi diplomaattina. Työ vei perheen myöhemmin Turkkiin ja Meksikoon:

– Etenkin äitini ihastui ikihyviksi Meksikoon, jonne muutimme vuonna 1959. Täällä on kaikkea: ystävällisiä ihmisiä, kulttuuria, taidetta, kulinarismia, upeita rantoja ja korkeita vuoria.

Ennen Meksikoon muuttoa perhe asui lyhyen aikaa Suomessa:

– Shakin opin isältäni ja muistan, kun seurasimme nimenomaan Suomesta käsin Botvinnikin ja Smyslovin MM-ottelua. 14-vuotiaana aloin tutkia shakkia lähes kokopäivätoimisesti. Se oli hauskinta mitä tiesin, mutta oli kai siinä sekin, etten halunnut suunnata energiaani vakavimpiin asioihin. En olisi voinut kuvitellakaan meneväni töihin johonkin toimistoon tai yritykseen.

Kun nuoren miehen elämässä ei juuri muuta ollut kuin shakkia, päätös ammattilaiseksi ryhtymisestä oli helppo:

– Olin kuitenkin jo 22-vuotias, kun pelasin ensimmäisen kansainvälisen turnaukseni, joka oli alueturnaus Kolumbian Bogotássa. Tietenkin lähdin liikkeelle liian myöhään. Asiaa auttoi toki se, että perheessämme ei ollut rahahuolia.

Ensimmäisenä ammattilaisvuotenaan 1972 Frey debytoi myös shakkiolympialaisissa Skopjessa:

– Kohtasimme myös Suomen, mikä ei tuntunut ollenkaan miellyttävältä. Hävisin vieläpä Kaarle Ojaselle lyhytpelin, jossa Kalle mietti yhtä siirtoa yli 45 minuuttia. Pelistä olisi voinut tulla hyvinkin mielenkiintoinen, mutta töpeksin aseman ja hävisin nopeasti.

Saman vuoden lopulla Frey osallistui Suomessa turnaukseen, jossa hän sijoittui jaetulle kakkossijalle. Mutta enimmäkseen hän kilpaili 70-luvun mittaan kotikulmillaan, mm. Kalifornian Lone Pinessa ja Kuubassa, jossa shakkielämä oli vireää:

– Kyllä Meksikossakin päästiin vauhtiin ja alettiin järjestää kansainvälisiä turnauksia. Pärjäsin niissä hyvin, koska useimmiten päihitin meksikolaiset kaverini. Suurmestareiden kanssa minulla oli paljon vaikeampaa, ja olenkin elämässäni kukistanut vain kolme suurmestaria.

1980-luvun puolivälin tienoilla Frey sai tarpeekseen shakista. Ehkä siihen vaikutti osaltaan vaatimattomasti sujuneet olympialaiset Dubaissa:

– Aloin pelata backgammonia turnauksissa ja saavutin hyviä voittoja. Myös bridge tuli kuvaan mukaan. Osallistuin bridgeolympialaisiin Istanbulissa 2004 ja MM-turnaukseen Sao Paolossa 2010. Dominosta olen myös ollut aina kiinnostunut ja voittanut Meksikon mestaruudenkin, joskin paljolti ammatikseen pelaavan partnerini ansiosta.

Kenneth Frey kertoo menestyneensä eri peleissä yksinkertaisesti siksi, että hän on paneutunut niihin intohimoisesti:

– Viime aikoina olen viettänyt aikaa Axel Smithin ja Hans Tikkasen Woodpecker-metodin parissa ja ratkonut muitakin taktisia kirjoja. Pelaaminen ei enää tahdo onnistua, ikä on tehnyt tehtävänsä.

KENNETH FREYN KOKO HAASTATTELU ON LUETTAVISSA SHAKISTA 1/2020.