Loading

Matinkylästä maailmalle – Haastattelussa Mikko Kivistö teksti: erik rosendahl

Mikko Kivistö lukeutui 1980-luvulla maamme kärkipelaajiin. Sitten opinnot ja työelämä veivät miehen mennessään aina Singaporeen saakka. Tätä nykyä hän asuu Baden-Badenin kuuluisassa kylpyläkaupungissa ja edustaa omaksi ilokseen Saksan menestyksekkäintä shakkikerhoa.

Huippusuurmestareita vilisevä OSG Baden-Baden on ollut jo pidempään Bundesligan johtava seura, joten ymmärrettävästi suomalainen shakkimestari ei ole kovin korkealla kerhon sisäisessä rankingissa:

”Pelaan vitosjoukkueen ykköspöydällä. Yli 50-vuotiaista koostuvassa joukkueessa olen sen sijaan tällä hetkellä ykkösjoukkueessa. Koko kerhon vahvuuslistalla sijoitukseni on n. 50:s, kun kärjestä löytyvät Carlsen, Caruana, Vachier-Lagrave ja Anand”, naurahtaa Kivistö.

Kun muistelemme Bundesligan kestomenestyjiä takavuosilta, SG Porzia, Bayern Müncheniä tai Heikki Westerisen edustamaa Solingenia, on huomionarvoista, että niiden kaikkien takaa on löytynyt mesenaatti. OSG Baden-Baden ei poikkea tässä suhteessa edeltäjistään, onhan kerhon kiittäminen menestyksestään liikemies Wolfgang Grenkeä, jonka sydäntä lähellä on shakin lisäksi taide.

Siinä missä monet shakkikerhot kamppailevat tilaongelmien kanssa, Grenken kunnostaman arvorakennuksen ansiosta OSG:n joukkueet pelaavat mitä miellyttävimmissä puitteissa aivan kaupungin keskustassa:

”On upeaa pelata shakkia talossa, jossa on museo, ravintola jne. Shakki on muutoinkin hyvin esillä kaupungissa, sillä esimerkiksi kerholehteä jaetaan kahviloihin ym. julkisiin tiloihin”, kertoo Kivistö.

Baden-Badeniin Kivistöt muuttivat jo jokusen vuoden Keski-Euroopassa, niin Zürichissä kuin Münchenissä, vietettyään. Näiltä seuduilta löytyy shakkiperinteitä:

”Zürichissä toimii maailman vanhin shakkikerho Schach-Gesellschaft Zürich, joka on perustettu vuonna 1809! Pelasin kaupungissa myös puistoissa ja kahviloissa. Shakkilaudan ääreen hakeutumalla on helppoa tutustua uusiin ihmisiin kaikkialla maailmassa.”

Münchenissä Kivistö liittyi useita urheilulajeja yhdistävään Allianz Sport-Vereiniin, jolla on myös vireä shakkijaosto:

”Tärkeä kontakti oli suurmestari Stefan Kindermann, jolta otin tuntejakin. Hän opettaa nuoria perustamansa Münchner Schachakademien puitteissa.”

Mikko Kivistö oli Nokian palveluksessa vuosina 1993–2011, joista kahdeksan vierähti Singaporessa. Sielläkin shakki oli läsnä kiireisessä työ- ja perhearjessa:

”Vaihdoin jopa hetkeksi shakkiliittoa aikomuksenani pelata Singaporen olympiajoukkueessa. 2000-luvun alussa sparrasin maan parhaita pelaajia, joista muutaman kukistinkin. Siitä he eivät pitäneet ollenkaan.”

Singapore keikkuu Suomen kanssa Pisa-tutkimusten kärkipäässä, joten sikäläisen koulujärjestelmän täytyy olla varsin hyvä?

”Singaporessa koulu on melko raskas pitkine päivineen. 2000-luvun alkupuolelta lähtien myös shakki on saatu ohjelmaan, ja yksityisopetusta on annettu ilmeisen kovalla rahalla. Vanhemmat ovat olleet myötämielisiä pienten lasten shakkiharrastukselle, mutta useinkin he alkavat jonkin vuoden päästä epäillä, eikö lapsi muuta teekään kuin pelaa shakkia”, Kivistö kertoo.

Maassa on joka tapauksessa nähty useita ulkomaisia shakkivalmentajia, mm. suomalaisillekin hyvin tuttu Tibor Károlyi.

Aivan samanlaisesta panostuksesta ei ollut tietoa 70-luvun Helsingissä, jossa Mikko Kivistö oppi shakin isältään ja liittyi kerhoon alle kymmenkesäisenä:

”Asuimme Lauttasaaressa, joten oli luontevaa mennä Lauttasaaren Shakkikerhon peli-iltoihin. Siellä oli Osmo Kailakin.”

Kun perhe muutti Espoon puolelle Olariin, vähitellen Tapiolan koulusta tuli shakkiharrastuksenkin keskipiste:

”Yksi opettajistamme, shakkia pelannut Olavi Mattila, veti koulun shakkikerhoa ja kehotti liittymään Matinkylän Shakkikerhoon.”

MatSK oli varsin tuore nimi Suomen shakkikartalla, olihan se perustettu vasta vuonna 1971. Kivistön kaltaisten lahjakkuuksien ansiosta kerho nousi nopeasti otsikoihin menestymällä (varhais)nuorten kilpailuissa.

Nousu seurajoukkueiden SM-sarjaan tapahtui kauden 1981–82 päätteeksi; jo keväällä 1984 matinkyläläisten erittäin nuori joukkue ykköspöydällään parikymppinen ”nestori” Kivistö juhli sarjan voittoa ja toisti urotekonsa heti seuraavalla kaudella.

Suomen mestarina MatSK pääsi Euroopan cupiin. Seurauksena oli kaksi ikimuistoista vierasottelua:

”Pelasimme kovassa helteessä Ateenassa, jossa voitonvarmat isännät lupasivat meille kunnon juhlat ottelun jälkeen. Kun me nuorukaiset sitten pudotimme heidät jatkosta, ei juhlista ollut enää tietoakaan”, nauraa Kivistö.

Seuraavalla kierroksella kyyti oli odotetun kylmää:

”Kohtasimme ZSKA:n Moskovan legendaarisella Keskusshakkikerholla ja hävisimme murskalukemin. Suurkaupunkia tuli sentään nähdyksi muutoinkin, sillä Hentusen Askon kanssa menimme bileisiin paikallisten opiskelijoiden luo. He ottivat melkoisen riskin, sillä eihän heillä ollut lupa veljeillä länsimaalaisten kanssa.”

Shakki vei nuorta miestä monesti maailmalle, alkaen jo Tapiolan koulun osallistumisista koulujoukkueiden PM-kisoihin:

”Edustin Suomea nuorten EM-kisoissa Groningenissa ja pelasin myös Belgian Sas van Gentissä. Viimeistään näihin aikoihin ymmärsin kielten oppimisen merkityksen, kun aloin tarvita kieliä ihan konkreettisesti arjessa selviytyäkseni.”

Eurooppaa eksoottisimmille matkoille Kivistö pääsi Suomen joukkueen osallistuessa alle 26-vuotiaiden joukkue-MM-kisoihin Chicagossa 1983 ja Argentiinan Mendozassa 1985:

”Chicagossakin oli erittäin kuumaa, ja meitä myös varoiteltiin liikkumasta suurkaupungin tietyillä alueilla. Enimmäkseen pysyttelimme yliopiston kampuksella, jossa kisa käytiin.”

Suomen joukkue (Jouni Yrjölä, Kimmo Välkesalmi, Jorma Paavilainen, Kivistö ja Petri Kekki) esiintyi hienosti ja yllätti monet reippailla otteillaan. Suorastaan sensaatio oli Kivistön voitto heimoveli Jaan Ehlvestistä, joka sittemmin nousi supersuurmestariksi:

”Pelimme ääreen alkoi kertyä väkeä. Missasin parikin kertaa suoran voiton, ja peli meni kuoreen minulle edullisessa asemassa. Analysoimme yhdessä joukkueen kanssa, että häviönmahdollisuuksia ei juuri ole, joten päätin pelata voittoa. Taistelu oli kova, ja pelin päätyttyä Ehlvest alkoi itkeä.”

Mendozassa Argentiina oli päättänyt näyttää kaukaa tulleille vierailleen parastaan:

”Asuimme viiden tähden hotellissa ja söimme parhaita pihvejä. Sittemmin muotiin tulleet Mendoza-viinit kuuluivat niin ikään ruokalistallemme. ”

Matka toiselle puolelle maailmaa sai kuitenkin ikävän lopun:

”Lähdin Paavilaisen Jorman kanssa kisan päätyttyä Chileen, jossa vanha tuttuni työskenteli Suomen lähetystössä. Bussimatka Andien yli oli kiemuroineen ikimuistoinen, mutta perillä Santiagossa saimme ruokamyrkytyksen, mikä tietenkin latisti tunnelman. ”

Juuri noina vuosina Mikko Kivistö nähtiin usein miesten SM-turnauksissa, jotka olivat varsin korkeatasoisia. Aivan nappisuoritusta ei tullut, mutta Kivistö voitti esimerkiksi Suomen Shakkiliiton ketjukilpailun kolmesti peräkkäin 1984–87. Ja seuraavana vuonna Kivistöstä tuli pikapelin Suomen mestari:

”Olin melko laiska tutkimaan avauksia, mikä tuolloin, ennen tietokoneiden aikakautta, olikin melkoisen vaivalloista puuhaa. Turnauksiin olisi pitänyt raahata läjä shakkikirjoja ja Informaattoreita, niin kuin jotkut tekivätkin. Sikälikin pikapeli soveltui paremmin luonteelleni.”

Kivistö jakoi kärkisijan KvM-kiinnityksen arvoisesti Gausdalin Troll Masters -turnauksessa alkuvuodesta 1987. Toisin kuin voisi luulla, se oli lopun alkua aktiiviuran suhteen:

”Aloin miettiä, kuinka paljon halusin omistaa aikaa shakille. Olin kuitenkin saavuttanut joltisenkin huippuni, eikä kansainvälinen shakkiura ollut realistinen. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja kävin samaan aikaan kokopäivätöissä. Oli selvästikin uusien haasteiden vuoro.”

”Shakki on antanut minulle paljon ja tulen varmasti pelaamaan loppuun asti. Kansainvälisissä ympyröissä shakin avulla on ollut helppoa luoda uusia ystävyyssuhteita, kun vain on hakeutunut paikallisten pelaajien joukkoon. Minut on otettu kaikkialla ystävällisesti vastaan ja olen kyennyt pelaamaan melko samalla tasolla kuin Suomesta lähtiessäni.”