Päätös lähteä opiskelemaan Saksan liittotasavaltaan alle parikymppisenä 1970-luvun lopussa oli kaikesta päätellen melkoinen onnenpotku Pekka Kauppalalle:

– Sain vielä nauttia vanhan kunnon sivistysyliopiston antimista. Nopeaa valmistumista ja suorituskeskeisyyttä ei suosittu, vaan pikemminkin korostettiin itsensä kehittämistä ja monipuolista oppimista.

Kauppalan opinahjo, Freiburgin yliopisto eli Albert-Ludwigs-Universität, on Saksan vanhimpia ja kuuluisimpia, tunnettu mm. Martin Heideggerin ja Max Weberin kaltaisista suuruuksista.

Kauppalan viihtyvyyttä lisäsi seudun vireä shakkielämä:

– Voitin jopa Freiburgin mestaruuden kertaalleen. Ja pelasin Freiburger Schachfreunde 1887:n riveissä pitkään kärkipöydällä joukkuesarjaa ja yhden kauden II Bundesligaa Waldshut-Tiengenin joukkueessa. Kävin pelaamassa myös Finkwillerissä Elsassissa Ranskan sarjaa, mutta sen taso oli vielä tuolloin heikkoa.

Freiburg sijaitsee lounaisessa Saksassa ”kolmen maan kulmassa” (ns. Dreiländereck); Sveitsin puolelle Baseliin on matkaa noin 70 kilometriä, ranskalaiseen Mulhouseen vähän vähemmän. Mulhousen lähellä taas sijaitsee tunnettu shakkikaupunki Belfort, jossa mm. järjestettiin nuorten MM-kisat 1983 ja viisi vuotta myöhemmin World cup -sarjan osaturnaus.

Kaukana ei liioin ole Jefim Bogoljubovin tunnetuksi tekemä pikkukaupunki Triberg, joka löytyy puolensataa kilometriä Freiburgista koilliseen, syvältä Schwarzwaldista:

– Bogoljubov kävi Freiburgissa pelaamassa, sillä eihän hänen kotikaupungissaan ollut shakkikerhoa. Vuoden 1934 MM-ottelu ”Bogon” ja Aljechinin välillä käytiin useisiin Saksan kaupunkeihin siroteltuna, ja pari peliä järjestettiin myös Freiburgissa. Aina iloluontoinen, olutlasin äärellä kapakoissa viihtynyt ja läpikotaisin epäpoliittinen ”Bogo” oli hyvin suosittu Freiburgissa.

Pekka Kauppala tuntee hyvin sikäläisen shakin vaiheet, sillä hän kirjoitti yhdessä sveitsiläisen Schachwoche-lehden toimittajan Peter Boltin kanssa teoksen nimeltä 100 Jahre Schach in Freiburg. Das Geschichte des Freiburger Schach-Clubs.

Bogoljubovin ohella toinen legendaarinen hahmo oli Emil Joseph Diemer (1908–1990), johon saattoi vielä 80-luvulla törmätä Freiburgissa:

– Hän oli kuin shakkihahmo suoraan pilapiirroksista, laiha vanha mies, jolla on pitkä valkoinen parta. Useimmiten hänen ympärillään pyöri väkeä, kulttihahmo kun oli. Freiburgissa pelattiin melkoisesti Blackmar–Diemer-gambiittia (1.d4 d5 2.e4), ihan hyvää avausta, nauraa Kauppala.

Hän sen tietää, avausta paljon suosineena. Suomen Shakista 1 / 1984 löytyy erittäin mielenkiintoinen peli tästä avauksesta, joka käytiin syksyllä 1983 Suomen mestarin Kaarle Ojasen ja avoimen SM:n voittaneen Kauppalan välillä. Peli esitettiin teksti-TV:ssä siirto kerrallaan loka-tammikuussa 1983–84! Jännittävä tapa popularisoida shakkia...

Kauppala kertoo oppineensa shakin isältään. Tapiolan yhteiskoulun oppilas liittyi Lauttasaaren Shakkikerhoon, joka tuolloinkin kokoontui sikäläisellä kirkolla:

– Lauttasaaren kirkkoherra, valtakunnallisesti tunnettu Voitto Viro pelasi itsekin ja sitä kautta kerho sai hyvät tilat. Osmo Kaila asui Lauttasaaressa ja oli aktiivisesti kerhossa mukana. Peli-illoissa kävi muuten ilahduttavasti peräti kolme naista, se on melko harvinaista, muistelee Kauppala.

Kauppalasta tuli vähitellen kerhonsa johtava pelaaja. Shakkimestariksi hän korottautui vuonna 1984, jolloin hän myös edellisvuoden avoimen SM:n voittajana debytoi SM-turnauksessa. Vuotta myöhemmin hän oli mukana Järvenpään kansainvälisessä turnauksessa, jonka henkilökohtaiseksi kohokohdaksi tuli tasapeli MM-ehdokkaaksi edennyttä neuvostosuurmestari Aleksandr Tšerniniä vastaan.

Kirjeshakissa Kauppala on monet turnaukset kolunnut KKvM. Erityisesti hän muistaa Norjan kirjeshakkiliiton erittäin kovatasoisen 50-vuotisjuhlaturnauksen 1990-luvulta, jossa vastaan asettui mm. huippunimi Ulf Andersson:

– Uffea vastaan pelatessani olin aistivinani suoranaista neroutta, niin kauaskantoisesti hän tuntui operoivan rajoittaessaan daamillaan kahden tornini toimintakykyä, kun kuvittelin olevani tasa-asemassa. Joskus vastustajan kanssa tulee vaihdettua ajatuksia tavanomaisen esittäytymisen jälkeen, mutta Uffen kanssa ei. Joulukortin hän kylläkin lähetti. Ja SSKK Bulleten -lehden numerossa 5 / 1996 hän julkaisi valtavan perusteellisen analyysin pelistämme.

Pekka Kauppala on paitsi shakkimestari myös historioitsija, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen dosentti. Hän on erikoistunut Itä-Karjalaan eli Karjalan autonomiseen tasavaltaan:

– Vietin Freiburgissa lopulta 12 vuotta. Sikäläinen professorini ehdotti Itä-Karjalaa tutkimusaiheeksi. Ensi alkuun oli puhetta Bobrikovin ajasta mahdollisena tutkimuskohteena, mutta siitähän on kirjoitettu jo melkoisesti.

Venäjältä löytyy kaikkea, aivan rajamme takaakin:

– 80-luvun lopulla tutustuin 14-kertaiseen Karjalan mestariin Josif Kaganiin, joka sittemmin muutti Israeliin. Hän on syntyperäisiä Karjalan juutalaisia, joista näkyvänä merkkinä Petroskoista löytyy vanha juutalainen hautausmaa ja uusi synagoga. Kagan lahjoitti minulle omistuskirjoituksella varustetun kirjansa V vaših rukah koroli (Käsissänne on kuninkaita). Tämän opettavaisen shakkikirjan esipuhe on itsensä Mihail Talin kirjoittama.

Muitakin shakinpelaajia putkahteli Karjalassa esiin:

Viisinkertaisesta Karjalan mestarista Feliks Mašarovista kuulin ensin historioitsijana. Hän oli vuoden 1922 Karjalan kansalaissodan Kiimasjärven ratkaisevan taistelun voittaneiden punaisten esikuntapäällikkö Toivo Antikaisen varjossa. Myöhemmin tajusin hänen olevan sama Karjalan shakkielämän järjestelijä, jonka monet aktiiviset shakinpelaajat yhä muistavat.

Ja tehdessään haastatteluja Suomesta Neuvostoliittoon luovutettujen kohtalosta kertovaan kirjaansa Paluu vankileirien teille (Gummerus 2011) Kauppala oppi tuntemaan eläkkeellä olevan konstaapeli Nikolai Viholaisen Hatsinan kaupungista, joka sijaitsee Pietarin eteläpuolella:

– Viholainen kuului Suomen Venäjälle vuonna 1944 pakkoluovuttamiin inkeriläisorpoihin, mutta oli selvinnyt ankeissa lastenkotioloissa loistavasti. Runoilijanakin lahjakas mies on toiminut pitkään Hatsinan shakkikerhon nokkamiehenä. Myöhemmin olen yrittänyt viritellä yhteyttä suomalaisten shakinharrastajien ja Hatsinan kerhon välillä. Shakkimatkakin oli suunnitteilla muutama vuosi sitten.

Vuonna 2017 Kauppala tapasi Moskovassa niin 80 vuotta täyttäneen Boris Spasskin kuin Fiden presidentin Kirsan Iljumžinovinkin:

– Herrasmies Spasski otti minut vastaan kotonaan, pyörätuoliin päätyneenä ja naisystävänsä avustamana. Eloisuus ja mainio muisti säkenöivät hänen vastaillessaan pitkään haastattelukysymyksiin. Suomalaisista hän muisteli mielellään korkealle arvostamaansa Heikki Westeristä. Kirsanista on sanottava, että hän on shakkihistorian suurin turnaus- ja ottelujärjestäjä. Luonteeltaan hän on mahdollisimman kaukana venäläisistä. Kirsan on hiljainen ja syvällisesti pohdiskeleva Aasian buddhalainen, joka viihtyy yhtä hyvin politiikan ja mystiikan kiemuroissa kuin shakkilaudan ääressä.

Spasskista ja Kirsanista Kauppalalle tulee mieleen ne kaksi kertaa, jolloin hän on tuntenut alemmuutta shakinpelaajana:

– Ensinnäkin nähdessäni Hanty-Mansijskissa sijaitsevan shakkipalatsin kaikessa loistossaan, revontulien loimussa. Pietarissa taas ihastuin Tšigorinille omistetun shakkikerhon tiloihin. Kerho sijaitsee Anitkovin palatsissa Nevski prospektin ja Fontanka-joen taitteessa.

Kolme vuotta sitten dosentti Pekka Kauppala hääri puuhamiehenä Vierumäellä järjestetyssä ”veljeskansojen ottelussa” 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Nyt hän toivoisi vastaavanlaista tapahtumaa jälleen järjestettäväksi:

– Karjalassa ja Virossa on osoitettu kiinnostusta, ensin mainitussa sen tiimoilta, että Karjalan autonominen tasavalta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Satavuotisjuhla kaatui kuitenkin ensin koronavirukseen ja sitten rahapulaan. Virossa olisi kiinnostusta yhdistää tällainen shakkitapahtuma Suomalais-ugrilaiseen maailmankongressiin, joka nyt siirtyi koronaepidemian vuoksi kesäkuulle 2021. Saa nähdä, miten hanke edistyy.