Loading

Haastattelussa Timothy Binham teksti: erik rosendahl

Europchess-joukkue yhteiskuvassa, vas. Matija Suskovic (Kroatia), Carl Buhr (Saksa), Frank Hoffmeister (Saksa), Timothy Binham, Rosen Rusev (Bulgaria) ja Georgi Tomov (Bulgaria).

Vuoden 1974 nuorten SM-kisoissa koettiin erikoinen ratkaisu, kun turnauksen voittanut 17-vuotias helsinkiläinen Timothy Binham joutui Englannin kansalaisena luopumaan tittelistään:

– Päätin tuolloin, etten vaihda kansalaisuutta. Nyt brexitin toteuduttua olen hivenen katunut päätöstäni, naurahtaa Binham.

Mestaruus meni Jyrki Saloselle, joka pääsi edustamaan Suomea nuorten EM-turnaukseen Groningeniin. Myöhemmin tuli Binhamin vuoro, sillä Fide ei passeista ollut kiinnostunut:

– Jyrki oli koulukaverini, samoin kuin Kirjavaisen Pertti, molemmat shakkimestareita vuodelta 1973. Itse korottauduin muutamaa vuotta myöhemmin.

Binham pääsi lopulta kolmikosta pisimmälle, kun hän saavutti KvM-arvon vuonna 1983. Tuolloin shakkiin panostaminen oli tosin jo vaatimattomampaa:

– Muutimme diplomaattivaimoni työn vuoksi Washingtoniin. Pelasin vielä vuonna 1984 niin SM-turnauksessa kuin Suomen Shakkiliiton mestaruusturnauksessakin, jonka onnistuin voittamaan.

Uransa huippuhetkenä Binham pitää Luzernin shakkiolympialaisia 1982:

– SM-turnaus oli sujunut hyvin, sijoituin kolmanneksi ja pääsin kisajoukkueeseen. Luzernissa voitin kymmenestä pelistäni kuusi, mikä ei kylläkään riittänyt ratkaisevaan KvM-kiinnitykseen, sillä vastustajissani ei ollut tarpeeksi tittelipelaajia.

Kuten todettua, KvM-arvo varmistui vasta seuraavana vuonna. Yksi kiinnityksistä oli tullut varsin eksoottisissa merkeissä napapiirin pohjoispuolella sijaitsevassa Narvikissa, josta on matkaa Osloon hulppeat 1500 kilometriä:

– Olin kesällä 1979 pelaamassa Gausdalissa, kun Arnold Eikrem tuli kysäisseeksi, kiinnostaisiko minua osallistua elo-syyskuun vaihteessa järjestettävään Narvikin kansainväliseen turnaukseen. Pitkään ei päätöstä tarvinnut miettiä.

Ensimmäisen turnauksensa Binham oli pelannut 14-vuotiaana 70-luvun alussa. Sitä edelsi liittyminen Helsingin Shakkiklubiin:

”Äitini, tehtäväshakin saralla kunnostautuneen Pentti Solan sisko, tunsi Eero E. Böökin, Sitä kautta ”Klubi” tuntui luontevalta valinnalta.”

Binhamista tuli vähitellen HSK:n ykköspelaaja, ja hän osallistui itseoikeutetusti mm. kolmeen 80-luvulla järjestettyyn HS-turnaukseen. Oloissamme harvinainen kisa ulkomaisine huippupelaajineen toteutettiin ”Klubin” ja Helsingin Sanomien yhteistyönä.

Helsingin yliopistossa englantilaista filologiaa ja kirjallisuutta opiskellut Binham suuntautui 80-luvun mittaan yhä enemmän kääntämiseen. Englanniksi ja siten suuremman yleisön ulottuville taipui useampikin suomalainen taiteesta ja arkkitehtuurista kertova teos:

– Magnum opus oli Göran Schildtin kolmiosainen Alvar Aalto -elämäkerta, jonka käänsin ruotsista englanniksi ja siihen liittyvä Aallon kirjoituskokoelma Alvar Aalto – In His Own Words, jossa taisi olla suomen-, ruotsin- ja saksankielisiä tekstejä.

Kääntämistä voi pitää verenperintönä, sillä Timothyn isä Philip Binham, Helsingin kauppakorkeakoulun englannin lehtori, englanninsi suomalaista kirjallisuutta 1970-luvulta alkaen:

– Sain isäni kanssa jopa valtion kääntäjäpalkinnon, jonka kävin pokkaamassa pikareissulla Washingtonista vuonna 1990. Tosin täytyy sanoa, että faija sai palkinnon todellisista ansioistaan, minä lähinnä tulevista jotka eivät oikein koskaan toteutuneet. Palkinnon jakajat vain taisivat pitää jatkumon ajatuksesta.

Philip Binham oli tullut sodasta toipuvaan maahan englantia opettamaan:

– Isä oli ollut sodassa eikä oikein viihtynyt siinä ilmapiirissä, joka Englannissa vallitsi sodan jälkeen. Hän halusi ulkomaille.

Maailmankielellä oli kysyntää lähinnä saksaa koulussa lukeneiden suomalaisten keskuudessa:

– Kaikista maailman paikoista isä päätyi Lappeenrantaan opettamaan ruotsinkielisiä tehtaanjohtajia. Hän oli taatusti ensimmäisiä Suomeen tulleita ulkomaalaisia noihin aikoihin.

Onkin suotavaa avartaa maailmankuvaansa uusiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin tutustumalla. Shakki voi tällöin olla avuksi:

– Shakissa parasta on kansainvälisyys. Olimme neljä vuotta Washingtonissa, ja osallistuin mm. Las Vegasissa pelattuun National Openiin. Wienissä vierähti kolme vuotta, jona aikana sain pelata mm. Zsófia Polgária vastaan.

Huipputasolla shakki on raakaa peliä:

– Yhdysvalloissa huomasi, että ammattimainen pelaaminen oli mahdollista ainoastaan hyvin pienelle eliitille. Muille shakki oli kallis harrastus, koska välimatkat ovat USA:ssa pitkät, sponsoriraha oli tiukassa eivätkä edes suurmestarit välttämättä saaneet tukea matka- ja asuinkustannuksiin.

Shakista voi toki nauttia myös ”oman toimen ohessa”, amatööripohjalta. Näin kävi vuonna 1997 EU-töihin Brysseliin muuttaneelle Binhamille, joka löysi käännöstyönsä vastapainoksi kiinnostavan projektin komission virkamiesten omasta shakkikerhosta:

Europchess-niminen joukkueemme nousi keväällä 2019 Belgian liigan I divisioonaan eli pääsarjaan. Olimme aloittaneet vitosdivisioonasta kymmenkunta vuotta aiemmin ja nousseet tasaisesti ylemmäs.

Menestystä avitti Bulgarian EU-jäsenyys vuonna 2008:

Joukkueemme kärkipöydillä on pelannut kaksi vahvaa bulgaaria. Pelkkiä miehiä ei suinkaan laudan ääressä nähty, vaan ilahduttavaa kyllä myös nuori Paula Gitu, Moldovan naisten olympiajoukkueen jäsen, on pelannut Europchessin riveissä. Hänen isänsä on neuvoston virkamies Brysselissä.

Amatöörijoukkueelle saattoi povata hankalaa kautta ilman koronaakin, sillä Belgian liiga on kovatasoinen:

– Kausi 2019–2020 keskeytettiin koronan takia maaliskuussa ja 9. kierroksen jälkeiset tulokset julistettiin lopullisiksi. Europchessin vierailu pääsarjassa jäi siten yhden kauden mittaiseksi. Ammattilaiset, varsinkin kärkipöytien saksalaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset suurmestarit, olivat liian kova vastus. Itse palasin Suomeen toukokuussa 2019 ja pelasin Belgiassa vain kaksi peliä, jotka molemmat päättyivät tasan.

Eläkkeellä Binham on ollut tämän vuoden alusta lähtien:

– Pandemian aikana olen tutustunut nettishakin ihmeelliseen maailmaan. Käännän satunnaisesti mielenkiintoisia projekteja ja odotan innolla lähishakkiturnausten käynnistymistä. Erityisesti 65-vuotiaiden seniorikisoja, joihin pääsen osallistumaan ensi vuoden puolella.