Matkaidea Tadžikistanista ja Keski-Aasiasta syntyi hetken mielijohteesta. Pohdimme kaverini kanssa ääneen, mikä matkakohde olisi tarpeeksi eksoottinen, suhteellisen lähellä ja tarjoaisi hurjapäille adrenaliinikokemuksia.

Keski-Aasiassa sijaitsevat Tadžikistan ja Uzbekistan ovat maailman vähiten vierailtujen valtioiden joukossa, joten päätimme lähteä paikan päälle katsomaan, miltä tuossa maailmankolkassa näyttää. Matka-ajankohdaksi valikoitui kesäkuu.

Kazakstanin kautta perille – selvitä viisumiasiat hyvissä ajoin!

Suomesta eikä Skandinaviastakaan löytynyt suoria lentoja perille, joten lensimme Turkish Airlinesin siivittäminä Istanbulin kautta Kazakstanin Almatyyn.

Hetkeä ennen reissua olimme aikeissa perua Tadžikistanin suunnitelmat kehnon turvallisuustilanteen takia, mutta matkustustiedotetta päivitettiin parempaan suuntaan juuri ennen matkaamme ja olosuhteet olivat kohentuneet. Suunniteltu reittimme kulki Afganistanin rajaa nuollen yhteensä kolmen vuorokauden ajan, joten ehkä pientä syytä huoleen olikin.

Almatysta lensimme Tadžikistanin pääkaupunkiin Dushanbeen jylhän ja lumihuippuisen Keski-Aasian vuoriston yli. Suomalaiselta vaaditaan e-viisumi Tadžikistaniin ja tämä hoitui osittain matkanjärjestäjän kautta.

Kaikki rajamuodollisuudet kannattaa ottaa etukäteen tarkkaan selville, sillä omalla kohdallani maahanpääsyn meinasi estää passivalokuvakopion unohtuminen. Onneksi tämä hoitui myös matkanjärjestäjän, Pamir Highway Tourin kautta.

Dušanbe modernia, vanhaa ja Neuvostoliittoa

Dušanben alkuajat olivat haastavat, sillä mikään luottokorteistamme ei tahtonut toimia, eikä länsimaalaisia kortteja hyväksytty maksuvälineiksi juuri missään. Pääkaupungista löytyikin hetken etsimisen jälkeen yksi ainoa paikka, josta saimme täkäläistä valuuttaa nostettua.

Jälkiviisaana olisi kannattanut ottaa hätävaluuttaa mukaan: Tadžikistanissa voi useammassa paikassa maksaa myös Yhdysvaltojen dollareilla ja valuutanvaihtopisteitä sentään löytyy.

Dušanben kaupunki on Helsingin kokoinen ja sen väkiluku reilu puoli miljoonaa. Tadžikistanissa puhutaan tajikia ja venäjän kieltä, harvemmin englantia. Venäjän kielen alkeista ja sanakirjasta on hyötyä matkalla.

Dušanben keskusta-alueelta löytyi moderneja länsieurooppalaisia rakennuksia, mutta pääosin paljon vanhaa, ränsistynyttä, neuvostoliittomaista arkkitehtuuria ja rakennuksia. Neuvostoliittoajan nähneet kokisivatkin varmasti Dušanbessa voimakkaan déjà vu:n.

Suosikkikohteitani kaupungissa olivat Ville Haapasalon tv-sarjassakin esitelty Teehuone ja Amir Ismail Samanin monumentti keskusta-alueella. Monumentin ympäristöstä löytyy viihtyisä puistoalue suihkulähteineen.

Ikimuistoisen hullu ja hurja Pamir Highway –seikkailu

Pamir Highway on Keski-Aasian pisin yhtämittainen tie, joka alkaa Uzbekistanissa ja työntyy Tadžikistanin läpi kiemurrellen Kirgisiankin puolelle. Erikoista tiessä on sen korkeus: Tadžikistanin puolella korkein kohta yltää jopa 4 655 metriin tehden tiestä maailman toiseksi korkeimman päätien.

Pamir Highway soveltuu vain hurjapäille, sillä tie on äärimmäisen raskas, kuoppainen ja mutkitteleva kulkien Afganistanin rajaa pitkin usean sadan kilometrin ajan. Matkanteko on hidasta, ja autollakin ajaessa saattaa kulua jopa vuorokausi ennen kuin vastaan tulee palveluita tai sivilisaatiota. Pamirilla ollessa tuntee todellakin olevansa eristyksissä, kaukana sivilisaatiosta, yhteyksistä ja palveluista.

Matkan aikana vastaan tuli useita pyöräilijöitä ja kävelijöitä, jotka yrittävät Pamirin ylitystä ilman ajoneuvoa! Nostan hattua, sillä autollakin matkanteko oli hyvin raskasta – meillä sentään oli matkanjärjestäjän kautta vuokrattu kuski ja auto.

Parhaimpina kokemuksina Pamirin ylityksestä jäivät mieleen majoitukset ja kohtaamiset paikallisten kanssa mm. hyvin köyhässä Murghabin kylässä. Tadžikistanilaiset ovat erittäin vieraanvaraisia, paikoin arkojakin, sillä turisteja ei ihan joka päivä nähdä. Tadžikistanilaiset syövät venäläisten tapaan paljon keittoja ja liharuokia, mutta keittiössä maistui myös afganistanilainen ruoka. Vihreää teetä juodaan paljon ja sitä tarjotaan jokaisen aterian yhteydessä. Kanavokki riisin ja vihannesten kanssa on suosittu, ruoka tarjoillaan usein naan-leivän kanssa.

Minä ja matkakumppanini saimme Tadžikistanissa lievän ruokamyrkytyksen - vatsaoireilta tuskin tuolla päin maailmaa täysin voikaan välttyä bakteerikannan ollessa suomalaismatkailijalle hyvin eksoottinen. Hygieniataso on paikoin välttävä, joten kädet kannattaa pestä huolella ja syödä vain hyvin kypsennettyä ruokaa. Jos vessahätä yllättää, useammassa paikassa on tarjolla vain aasialaistyyppinen vessa. Pahoittelen, että mainitsen asiasta ruokakappaleen päätteeksi .

Tadžikistan voi olla kesällä kuin Sahara – talvisin pakkasta

Tadžikistan on sisämaavaltio ja tämän vuoksi vuodenaikojen (ja vuorokaudenkin) väliset lämpötilavaihtelut ovat äärimmäisen suuria. Sadekausi ajoittuu talveen. Kesäisin auringonpaiste on usein intensiivistä ja paahtavaa, päivän ylimmät lämpötilat voivat nousta jopa yli 45 asteeseen, eikä Pamirilla aurinkoa pääse helposti suojaan.

Kuumien kesäpäivien päätteeksi lämpötila kuitenkin nopeasti laski ja muistan usein palelleeni auringonlaskun jälkeen: yöt voivat kesälläkin olla kylmiä. Talvisin mitataan usein pakkaslukemia ja sateita tulee ajoittain runsaasti.

Pamir-tiellä lämpötilavaihtelut ja olosuhteet voivat muuttua äkillisesti. Kesäaikana vuoristoon kannattaa pakata lämmintä vaatetta, sillä Pamirin tien korkeimmat kohdat käyvät yli neljässä kilometrissä, missä lämpötila on yli 20 astetta pääkaupunkia alhaisempi.

Muistan vielä elävästi, kun lähdimme ajamaan 40-asteisesta Dušanbesta vuoristoon ja muutaman päivän kuluttua olimmekin lumisateessa Pamir Highwayn korkeimmassa kohdassa.

Markus Mäntykannas, kesä 2018