Loading

Linnanmaan kampus on osa aikoinaan valittua kaupunkimallia

Alkusanat

Viimeisen noin puolen vuoden ajan on julkisuudessa kiistelty voimakkaasti Oulun yliopiston sijaintipaikasta. Vaihtoehtoina ovat olleet joko nykyinen pian 50 vuotta täyttävä noin 200 000 m2:n yliopistorakennus Linnanmaan kampus tai kokonaan uuden yliopiston rakentaminen Oulun kaupungin keskustaan Raksilan alueelle.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on puolustaa Linnanmaan kampusaluetta yliopiston monipuolisen tulevaisuuden ja kehityksen turvaajana. Tämän vuoksi on tärkeätä lyhyesti käydä läpi yliopiston sijoituspaikkojen historiaa sekä Linnanmaan kampuksen toteuttamista.

Sanomalehti Kaleva julkaisi tämän kirjoituksen pohjalta tehdyn lyhennelmän Kalevan yläkerta -palstalla sunnuntaina 25.10.2020

Tämän koosteen ovat laatineet

Matti Rotko, arkkitehti SAFA, Linnanmaan Kampuksen suunnittelun projektinvetäjä vuosina 1970 – 1991

Pekka Laatio, arkkitehti SAFA, Yliopiston rakentamisen neuvottelukunnan arkkitehti 1. – 3. rak.vaiheissa, myöhemmin mm. VTT:n ja Technopoliksen useiden rakennusten pääsuunnittelija

Oulun yliopiston ja Linnanmaan kampuksen sekä Kaijonharjun aluekeskuksen historiaa

  1. 50-luvun puolivälissä harkittaessa yliopiston perustamista Ouluun, Oulun Korkeakouluseura tilasi Alvar Aallolla luonnoksen yliopistorakennusten sijoittamiseksi Koskikeskukseen Hupisaarten alueelle vauhdittaakseen valtion päätöstä yliopiston perustamista Ouluun. Alue olisikin ollut erinomainen sijaintipaikka 1000 opiskelijan yliopistolle, sijaitseehan yliopisto välittömästi kaupungin keskuksen tuntumassa. Ilmeni kuitenkin, että Oulun yliopisto tulisi kasvamaan paljon suuremmaksi kuin oli aiemmin luultu ja Hupisaarten alue osoittautui jo silloin riittämättömäksi.
  2. Seuraavassa vaiheessa varattiin yliopistolle Kontinkankaan alue, jonka pinta-ala oli 57 ha ja sijaitsi noin 2 km:n päästä keskustasta. Ja kun yliopiston tuleva opiskelijamäärä nostettiin 8000 opiskelijaan, ilmeni ettei näillekään alueille onnistuttaisi sijoittaa sekä yliopistoa että yliopistollista keskussairaalaa.
  3. Lopuksi Opetusministeriön selvityksessä vuonna 1965 päädyttiin siihen, että yliopiston aluetarve olisi 250 ha ja ministeriö päätyi suosittelemaan yliopiston sijaintipaikaksi Kuivasjärven eteläpuolella olevaa Kaijonharjun aluetta.

Linnanmaan arkkitehtuurikilpailu 1967

Yliopiston suunnittelemiseksi järjestettiin vuonna 1967 pohjoismainen kaksivaiheinen arkkitehtuurikilpailu yliopiston rakennusten ja Kaijonharjun aluekeskuksen suunnittelemiseksi.

Päätös perustui Oulun yleiskaavan pohjaksi valittuun kaupunkimalliin, jossa kaupungilla tulisi olemaan kaksi aluekeskusta – pohjoinen ja eteläinen. Eli jo noin 55 vuotta sitten Oulun kaupunki päätti, että kaupungin toinen aluekeskus toteutettaisiin Kaijonharjuun, jossa yliopiston merkitys olisi hyvin tärkeä. Ajatuksena oli, että yliopisto toisi aluekeskukselle paitsi opiskelijoita, henkilökuntaa ja yliopistoon liittyviä moninaisia toimintoja myös aluekeskukselle tärkeitä tiloja kuten kirjastoja, kokoustiloja, museoita, juhlasaleja jne. Yliopisto suurena toimijana tuo aluekeskukseen runsaasti asukkaita ja heidän tarpeisiinsa kaupallisia palveluita jne.

Suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Kari Virta, jonka toimisto lähti toteuttamaan suunnitelmaa ja Linnanmaan yliopistokampuksen rakentaminen alkoi vuonna 1970.

Yliopiston rakennusvaiheet alkuperäisine käyttötarkoituksineen

Kaikki alla mainitut rakennusvaiheet on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä yliopiston ko. laitosten kanssa sekä kalustettu ja varusteltu laitosten laatimien tavoitteiden mukaisesti. Huom! Rakennusvaiheiden kuvaukset ovat alkuperäisten käyttltarkoitusten mukaisia, eli eivät vastaa vuoden 2020 tilannetta.

  1. Rakennusvaihe valmistui v. 1973 Kemian, fysiikan, teoreettisen fysiikan ja matematiikan laitokset sekä yhteiset auditoriot ja luentosalit.
  2. Rakennusvaihe valmistui v. 1975 Koneinsinööriosaston, tietojenkäsittelyopin laitokset ja virkailijoiden asunnot.
  3. Rakennusvaihe valmistui v. 1977 Sähköinsinööri- ja prosessitekniikan osastot ja terveydenhoitoasema.
  4. Rakennusvaihe valmistui v. 1980. Biokemian, biofysiikan, tähtitieteen ja maantieteen laitokset, keskushuoltoyksikkö.
  5. Rakennusvaihe valmistui v. 1983 Biologian opintosuunta; kasvi-, eläin- ja perinnöllisyystieteet, eläintieteellinen museo. Kasvitieteellinen puutarha ja kasvihuoneet, keskuskeittiö ja ruokala.
  6. Rakennusvaihe valmistui v. 1987. Pääkirjasto.
  7. Rakennusvaihe valmistui v. 1992 Humanistiset ja kasvatustieteelliset tiedekunnat.
  8. Rakennusvaihe valmistui v. 1998. Päärakennus.
  9. Rakennusvaihe valmistui v. 2001 Tietotalo 1.
  10. Rakennusvaihe valmistui v. 2004 Tietotalo 2.

KAIJONHARJUN ALUEKESKUS JA YLIOPISTO

Aluekeskuksen sijainti on osoittautunut erinomaiseksi Pyykösjärven ja Kuivasjärven välisellä alueella.

Yliopiston kasvitieteellinen puutarha on kiehtova alue paitsi yliopiston tutkimukselle myös aluekeskuksen asukkaille ja muille Oulun kaupunkilaisille. Lisäksi yliopiston opettajien koulutukseen toteutetun arkkitehtonisesti korkeatasoisen harjoittelukoulun tilat, liikuntatilat ja kirjastot palvelevat myös aluekeskusta ja sen asukkaita.

Normaalikoulun luokat 7-9 ja Normaalikoulun lukio

Yliopisto ja siellä toteutetut tutkimukset sekä asiantuntijat erityisesti tekniikan eri alueilla ovat tuottaneet lukuisia uusia yrityksiä ja tutkimusyhteisöjä, jotka ovat Kaijonharjussa voineet sijoittua yliopiston ja aluekeskuksen välittömään läheisyyteen ja tuottaneet jopa maailmanlaajuisesti tärkeitä innovaatioita. Alueen merkittävimmistä toimijoista mainittakoon vain VTT:n tutkimuskeskus ja Technopolis merkittävine toimintoineen ja suurena toimitilojen toteuttajana monien uusien yritysten tarpeisiin.

VTT:n toimitalo Linnanmaalla
Technopoliksen tiloja elektroniikkatiellä

Yliopisto ja sen ympärille syntyneet yritykset sekä aluekeskuksen asukkaat tarvitsevat tulevaisuudessa tehokkaat liikenneyhteydet kaupungin keskustaan. Tietojemme mukaan ne jo sisältyvät kaupungin asemakaavoittajien suunnitelmiin ja joita on jo osin toteutettu. Kuitenkin päätöstä raitiotieyhteydestä Kaijonharjusta Oulun keskustaan ja edelleen lentokentälle vielä odotellaan.

LINNANMAAN KAMPUKSEN TOTEUTUKSEN TAVOITTEET JA PERUSRAKENNE

Kilpailuehdotuksen ratkaisu perustui ajatukseen, että yliopistoalueella käytetään laitosrakennuksissa samaa rakennusjärjestelmää, jonka tuli olla mahdollisimman yleispätevä, huonetilojen ja niiden varustuksen helposti muunneltavia sekä toisaalta tarjota riittävä vapaus osastojen sijoitteluun ja massoitteluun.

Suunnittelua ja toteutusta johtivat Opetusministeriö, Rakennushallitus ja Oulun yliopiston rakentamisen neuvottelukunta.

Yliopiston ratkaisu perustuu sisäiseen jalankulkuväylään, joka sitoo kaikki laitokset ja toiminnat yhteen. Osan keskusväylää muodostavat erilaiset yhteiset tilat kuten ravintolat, kahvilat, kioskit ja oleskelutilat. Välittömästi väylän varrelle on sijoitettu yhteiset tilat, joissa on suuria ihmismääriä. Näitä ovat auditoriot, luentosalit, kirjastot ja näyttelytilat sekä yliopiston juhlasali.

Eniten käytetyt tilat, kuten piirustussalit ja alempien kurssien laboratoriot ym. sijaitsevat 1. kerroksessa lähimpänä keskiväylää. Koehallit ja työpajat sijaitsevat laidoilla. Työrauhaa vaativat tutkimustilat sekä henkilöhuoneet ovat ylemmissä kerroksissa.

Pohjois-Suomen talven arktinen ilmasto on ollut eräänä syynä muodostaa avara sisäinen liikenneverkko laitosten välille. Kävelyetäisyys yliopiston päästä päähän on noin 600 metriä.

Vaikka keskiväylä näyttää väljältä se on jo nyt tehnyt mahdolliseksi 10000 opiskelijan helpon liikkumisen yliopiston sisätiloissa ja kuitenkin sen pinta-ala on vain pieni osa kokonaisuuden pinta-alasta. (liitteenä kuva yliopiston 1. kerroksesta, jossa keskiväylä on merkitty keltaisella värillä.) Ja nyt kun ammattikorkeakoulu on tullut mukaan Linnanmaan kampusyhteisöön ja tuonut toiset 10000 opiskelijaa lisää, niin keskusväylän tehokkuus ja tarpeellisuus edelleen korostuu.

Alla väylä vuoden 2012 asussa (ennen suuria tilamuutoksia)

Laajennettavuus

Yliopiston perusrakenne tekee mahdolliseksi korottaa nykyisten 3-kerroksisten laitosrakennusten massoja rakentamalla niiden päälle kerroksen lisää. Näin voitaisiin helposti ja nopeasti saada lisää tiloja yliopiston ja/tai ammattikorkeakoulun tarpeeseen. Samalla voitaisiin tehdä korotettuihin massoihin viistokatot ja asentaa niiden päälle länteen suuntautuvat aurinkopaneelit, jolloin saataisiin ekologisesti lisää energiaa ja samalla voitaisiin nykyistä paremmin hallita kattovesien mahdollisia ongelmia.

Arkkitehtuuri

Kulttuurin ja rakentamisen myllerryksessä rakentaminen (rakennustaide) on sidoksissa aikaan, ajan henkeen, tyylisuuntiin ja ideologioihin. Linnanmaan kampusrakennus on aikansa ”näköispatsas”. Sen juuret ovat menneisyydessä ja rakentaminen tapahtuu nykyisyyden ehdoilla tulevaisuutta varten.

Linnanmaan kampusrakennuksen 4 ensimmäistä rakennusvaihetta ovat puhdasoppista avoimeen muotoon perustuvaa järjestelmäarkkitehtuuria moduulimitoituksineen, elementtirakenteineen sekä rakennus-, huone- ja kalustetyyppeineen. Tavoitteena oli avoin, muunneltava järjestelmäyliopisto.

Arkkitehtonisesti mielenkiintoisimmat kohteet olivat yliopiston pääkirjasto sekä kasvitieteellinen puutarha ja kasvihuoneet. Yliopiston pääkirjasto ja päärakennus kuuluivat suunnittelun vaatimustason ja rakennuksen arvon ja materiaalien kestävyyden osalta Rakennushallituksen arvoasteikossa korkeimpaan AAA-luokkaan.

Oulun yliopiston pääkirjasto

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Oulun yliopiston päärakennus

Julkaisut

Linnanmaan kampusrakennus ja sen arkkitehtuuri on saavuttanut poikkeuksellisen paljon julkisuutta myös kansainvälisesti. Rakennuksista on julkaistu mm. seuraavat artikkelit;

Oulun Yliopisto 1. – 6. vaiheet

  • Arkkitehti 4/1976, 8/1985, 1/1988
  • Domus 574/1977
  • Architecture In The Seventies 1980
  • Vuoden betonirakenne 1976
  • Rakennushallinto 1961-1986/ Rakennushallinnon 175-vuotisjuhlakirja
  • Signum 1988

Oulun Yliopisto kasvihuoneet

  • Arkkitehti 8/1985
  • Abitare May/1985
  • Werk, Bauen+Wohnen 12/1985
  • Detail 6/1986
  • Teräsrakenne 2/1987
  • European Masters, Annual of Architecture/1, 1989

Credits:

Kuvat: Wikimedia Commons. Paitsi yliopiston väylää kuvaava kuva: arkkitehtitoimisto Teppo/Riitta Kosonen ja Oulun yliopisto