Loading

Haastattelussa Kristo Miettinen TEKSTI: ERIK ROSENDAHL

Shakin Suomen mestaruuden voittaminen on tietenkin aina yhtä upea saavutus. Erityisen mieluisaksi urotyön tekee, jos sattuu olemaan järjestyksessään 64. mestari.

Näin kävi Yhdysvalloissa asuvalle Kristo Miettiselle, kirjeshakin Suomen mestarille 2014:

– Kilpailu oli toki tiukka, kun mitalistit olivat puolen pisteen sisällä toisistaan, mutta voittoni heltisi ”vanhanaikaisella” tuloksella +7, =7 (75 %). Nykyään kirjeshakki on varsinaista tasapelien juhlaa, ja esimerkiksi 70. SM-turnauksessa mitalisijat irtosivat 58 %:n tuloksella +2, =10.

Kirjeshakin kiehtoviin puoliin kuuluu se, että siirtoja voi lähettää mistä maailmankolkasta tahansa:

– Pelasin SM-turnauksen serverillä Afganistanista käsin. Olin siellä vankileirin ylitarkastajana Camp Sabalu-Harrisonissa. Paikka sopi mainiosti kirjeshakin pelaamiseen, sillä sain rauhassa keskittyä ja pohtia pitkään ratkaisujani.

Kirjeshakkiin Miettinen oli tutustunut kouluvuosiensa jälkeen:

– Halusin jatkaa pelaamista ja kokeilin kirjeshakkia. Voitin kaksi ensimmäistä WT/M/GT-turnaustani ja totesin tämän pelimuodon sopivan minulle. Monesti olen kylläkin pitänyt shakista taukoa, kunnes olen jälleen palannut pelaamaan.

Minneapolisissa kahden Suomen kansalaisen lapsena syntynyt ”finnesotalainen” kävi koulua niin Yhdysvalloissa kuin Helsingissäkin:

– Opin shakin koulussa, jossa opetusohjelmaan kuului erilaisia älypelejä, mm. go ja mancala. Elettiin 70-luvun alkua, jolloin asiaan kuului kokeilla kaikenlaista. Minua kiehtoi shakissa se että sitä saattoi harjoitella, oppia kirjoista ym. Ja huomata kehittyvänsä. Kaveripiirissä toimiminen oli tietenkin myös tärkeää.

Helsingissä Miettinen asui äitinsä kanssa Munkkiniemessä, jonka yhteiskoulua hän kävi neljä luokkaa:

– Tuolloin pelasin shakkia mm. Kaivopuistossa. Ja kävin peli-illoissa Viiskulmassa shakkikerhossa, jonka nimeä en nyt saa mieleeni.

Nuorukaisen oli määrä palata Suomeen asevelvollisuuttaan suorittamaan, kunhan lukio ja yliopisto jäisivät USA:ssa taakse:

– Tapasin kuitenkin yliopistossa vaimoni Denisen, joten Suomeen muutto sai jäädä. Intin sijasta liityin Yhdysvaltain armeijan reserveihin ja tein lopulta yli 30-vuotisen uran ennen eläkkeelle jäämistä. Afganistan oli viimeinen taistelukierrokseni, jonka jälkeen minut ylennettiin everstiksi. Olin everstinä kaksi kertaa prikaatin komentaja, yhteensä viisi vuotta komentoa prikaatitasolla.

Tätä nykyä pariskunnalla on neljä lasta, ja ensimmäinen lastenlapsi tuloillaan:

– Suomeen on tullut pidettyä yhteyttä yleensä parin vuoden välein, joskin nyt en ole käynyt moneen vuoteen. Inkoossa asuvaa äitiäni pitäisi kyllä tulla katsomaan. Lapsemme käyvät Suomessa paljon useammin, heillä on siellä oma ystäväpiirinsä.

Shakkia tuore eläkeläinen pelaa säästeliäästi:

– Lähinnä kaveripiirissä tulee pelattua, ei enää turnauksissa. Vaan kukapa sen tietää, vaikka vielä innostuisin. Nuorempana kiertelin USA:n huipputurnauksissa paljonkin. Yksi suosikeistani oli Philadelphian ”World Open”. Siellä oli hyvä jututtaa suurmestareita Adams Mark -hotellin baarissa. Joitakin heistä kiinnosti tietää, miten kirjeshakissa harjoitellaan. He yllättyivät, kun kerroin pelaavani paljon pikapeliä. Luulivat kai, että me kirjepelaajat olisimme yksinomaan lukutoukkia.

Missäpä shakkia sitä paitsi pelaisikaan, Yhdysvalloissa kun shakkikerhoja on vähänlaisesti:

– Tämän maan shakkielämä, kuten muukin urheiluelämä, tapahtuu pitkälti kouluissa, lähinnä lukioissa ja yliopistoissa. Niiden ulkopuolella kerhoja on vain vähän. Esimerkiksi Rochesterissa, jonka esikaupunkialueella asumme, on yksi shakkikerho. Seuraava kerho löytyy sadan kilometrin päästä Buffalosta. Jonkin verran shakkia tosin pelataan esimerkiksi seurakuntien toiminnan puitteissa.

Yhdysvalloissa on haasteellista yhdistää vähänkin vaativampi pelaaminen työuraan:

– Olen itsekin joutunut pariin otteeseen luopumaan shakista, jotta saan asiani kuntoon. Toisaalta kirjeshakin osalta parhaat ajat ovat olleet neljä taistelukierrostani, jolloin olen armeijan palveluksessa voinut jättää kaikki ammattihuoleni syrjään ja keskittyä vain yhteen tehtävään.

Miettinen on varsinaiselta ammatiltaan insinööri:

– Suunnittelen etäishavaintosatelliitteja eli avaruudessa toimivia suuria kameroita.

Lisäksi hänellä on ollut opetus- ja luennointitehtäviä:

– Olen esimerkiksi opettanut strategian muodostamista US Army War College -sotakorkeakoulussa shakista opittujen mallien pohjalta. On kiehtovaa voida abstrahoida shakista ajatusmalleja, jotka pätevät muiden alojen kysymysten rationaaliseen ratkaisuun. Minua on aina kiinnostanut logiikkaa laajempi käsitys rationaalisuudesta.

Miettistä kiinnostaa rationaalisuus teoreettisella ja filosofisella tasolla:

– Tässä shakki tulee taas kuvaan. Miten tehdään rationaalisia päätöksiä sekavissa käytännön tilanteissa? Logiikka riittää vain pilipalipulmille. Jopa niinkin looginen ala kuin matemaattisten teorioiden todistaminen vaatii luovuutta. Matemaattinenkin rationaalisuus on logiikkaa laajempi. Shakki edustaa rationaalisuuden monipuolisuutta oikein hyvin.

Edellä kerrotun valossa ei liene yllättävää, että Kristo Miettisen suosikkipelaajiin lukeutuvat ennen muuta Botvinnik ja Smyslov, jossakin määrin myös Karpov:

– Minua kiinnostaa Neuvostoliiton shakkihegenomian kausi Botvinnikista Spasskiin, ja toisaalta Karpovin sukupolven shakkiheikkouden suhde Neuvostoliiton laajempaan rappeutumiseen. Karpovin vanavedessä kun ei tullut MM-ehdokkaita aiempien sukupolvien malliin. Karpovin ja Kortshnoin ikäero vastaa Botvinnikin ja Bogoljubovin ikäeroa! On vaikeaa kuvitella, että ”Bogo” olisi kyennyt nousemaan Botvinnikin haastajaksi 40–50-luvuilla. Kortshnoilta se onnistui, mikä mielestäni paljastaa Karpovin sukupolven heikkouden.

Hallintoa teoreettisena alana tutkinut ja siitä luennoinut Kristo Miettinen on aina ollut kiinnostunut siitä, miten Neuvostoliitossa ratkottiin hallintoon liittyviä käytännön kysymyksiä:

– Olen siinä käsityksessä, että eri alojen huippuja Nurejevista Jevtushenkoon tuli enemmän ennen sotaa syntyneestä polvesta kuin Karpovin ja Putinin ikäluokasta. Syitä voi etsiä monista maassa toteutetuista uudistuksista, kuten 1940-luvun koulu-uudistuksesta. Ja panostaminen raskaaseen teollisuuteen 40–50-luvuilla johti terveys- ja saasteongelmiin jne.

On ollut suosittua selittää Neuvostoliiton romahdusta Ronald Reaganin ”Tähtien sota” -ohjelmalla, mutta Miettinen tarkastelee asiaa laajemmin:

– Reagan teki kieltämättä suuren työn, sillä ilman häntä länsi olisi jatkanut Neuvostoliiton avustamista ja sen pystyssä pitämistä kauppapoliittisesti ja taloudellisesti. Mutta kyllä Neuvostoliitto luhistui sisältä käsin. Komentoyhteiskunta toimii hyvin maasodassa, jossa täytyy siirtää suuria määriä miehistöä ja materiaalia paikasta toiseen, mutta huonosti rauhan ajan monipuolisen talouden johtamisessa. Käytännön asioissa (mukaan lukien luonnontieteet) Neuvostoliitto oli länsimaita heikompi. Käytäntö on aina ideologialle akilleenkantapää.