Loading

Helmikuu 1944 Shadow box dioraama helsingin suurpommituksista helmikuussa 1944

Marko Teerioja ja Jouni Koski tekivät Ilmatorjuntamuseolle Shadow Box dioraaman, jonka aiheena oli Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944. Dioraaman ensiesiintyminen tapahtui Helsingin kaupungintalossa järjestetyssä näyttelyssä, joka avautui yleisölle 21.2.2014.

Olen opiskellut kulttuuriperinnön tutkimusta Turun yliopistossa vuodesta 2017. Kun suoritin kurssia Modernien sotien aineellinen kulttuuriperintö, niin päätin ottaa lopputyön kohteeksi tämä dioraaman sekä sen, minkä prosessin kävimme läpi sitä tehdessämme.

Olen lisännyt lopputyön sekä lähdeluettelon näille sivuille. Toivottavasti se auttaa teitä hahmottamaan sen, mitä yritimme dioraamalla saavuttaa ja mihin historialliseen tapahtumaan se liittyy.

Tällä sivustolla näkyvät sota-ajan valokuvat ovat SA-kuva palvelusta. sa-kuva.fi . Muut valokuvat ovat Marko Teeriojan ottamia.

Johdanto

Kauhajoen koulusurmien ampumavälikohtaus tapahtui 23. syyskuuta 2008. Olin tuolloin matkalla erään pienoismalliyhdistyksen tapaamiseen Helsinkiin ja kuulin autoradiosta, kuinka Kauhajoella oli tapahtunut järkyttävä inhimillinen tragedia. Tämä sai minut päättämään, että minun pitää tehdä jotain oman yhteisöni eteen. Tämä jokin oli se, että päätin ryhtyä järjestämään pienoismallaritapaamisia oman kotini lähellä, jos vain löytäisin sopivan paikan.

Olen asunut Keravalla muutamaan otteeseen ja olen pienestä pitäen käynyt Ilmatorjuntamuseossa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä asuinpaikastani. Hyrylä Tuusulassa on ollut pitkään Helsingin Ilmatorjuntarykmentin sijoituspaikka ja sen yhteydessä sijaitseva Ilmatorjuntamuseo oli kiinnostunut yhteistyöstä pienoismallirakentajien kanssa. Saimme aikaan sopimuksen, jossa me rakentaisimme museolle pienoismalleja ja järjestäisimme muutaman tapahtuman vuodessa ja he antaisivat meille kokoontumistilat korvauksena tekemästämme työstä.

Syksyllä 2013 museon johtaja Esa Kelloniemi kysyi minulta, voisimmeko tehdä jonkin mallin helmikuun 1944 suurpommituksista museon näyttelyyn, joka olisi esillä Helsingin kaupungintalolla 21.2.- 25.5.2014. Tämä essee kuvaa tekemäämme tutkimustyötä ja mallin valmistamista kyseiseen näyttelyyn. Aluksi kuvaan hyvin yleisellä tasolla helmikuun 1944 suurpommitusten tilannetta ja merkitystä pääkaupungille. Sen jälkeen kuvaan mikä on ”Shadow Box” -dioraama ja miksi ja miten sen rakensimme. Suurin osa esseestä kuvaa tekemäämme taustatutkimusta ja sen haasteita eli mitä tapahtuu, kun lähtötiedot ovat hieman virheelliset.

Olen tehnyt verkkosivut, joiden nimi on Helmikuu 1944, josta löytyy valokuvamateriaalia, jota käytimme tutkimus- ja rakennusvaiheessa. Siellä on lisäksi kuvia rakennusvaiheesta sekä käytetyistä pienoismalleista. Valmiista dioraamasta on tarjolla myös lyhyt videoesittely. Materiaalin kokoaminen yhteen paikkaan sähköisessä muodossa antaa lukijalle mahdollisuudet tutustua kuviin niiden täydessä resoluutiossa. Tämän takia en lisännyt valokuvia esseen yhteyteen. Siitä olisi tullut monta turhaa liitesivua. Koska kyseessä on verkkokurssin lopputyö rohkenin olettaa, että kaikilla lopputyön lukevilla on käytössään verkkoyhteys.

Näitä valokuvia käytimme referenssinä, kun rakensimme "Puisto" johtopatterin asemia. Ensin kuvissa näkyy Lambda -laskimen sekä Irja -tulenjohtotutkan asemat ja sen jälkeen saksalaisten 88 ItK/37 RMB tykkien asemia.

Kuva 1. Saksalaisen Irja-tulenjohtotutkan asema Lauttasaaressa
Kuva 2. Saksalaisen Lambda -keskuslaskimen asema Lauttasaaressa. Tämä asema oli kuvassa 1. näkyvän aseman ja siinä näkyvän matalan rakennuksen vasemmalla puolella.
Kuva 3, Irja-tulenjohtotutkan miehistöä
Kuva 4. Saksalainen Kommandogerät 40 - keskuslaskin. Tämä laskin tunnettiin Suomessa Lamda -laskimena.
Kuva 5. Yleiskuva saksalaisen 88 ItK/37 R;B tykin tuliasemasta Lauttasaaressa.
Kuva 6. Yksityiskohta tuliaseman säilytystiloista

Helmikuun 1944 suurpommitukset Helsingissä

Vuonna 1944 Suomi oli Jatkosodassa Neuvostoliittoa vastaan. Jatkosodan hyökkäysvaihe päättyi suomalaisten osalta joulukuussa 1941. Tämän jälkeen alkoi ns. asemasotavaihe, jota jatkui aina kesään 1944 asti, jolloin Neuvostoliitto aloitti oman suurhyökkäyksensä, joka päättyi Suomen irtautumiseen sodasta ja Moskovan välirauhansopimukseen. Helmikuun 1944 suurpommitukset olivat Neuvostoliiton yritys irrottaa Suomi sodasta ilmapommitusten avulla .

Ajatus ilmapommitusten käytöstä Suomen irrottamiseen sodasta on oletettavasti lähtöisin länsiliittoutuneiden Saksaan kohdistamista pommituksista. Stalin aloitti keskustelut Suomen pommituksista Neuvostoliiton strategisten kaukotoimintailmavoimien komentajan, ilmamarsalkka Aleksandr E. Golovanovin kanssaTeheranin konferenssin jälkeen, jossa Stalin tapasi länsiliittoutuneiden johtajat Winston Churchillin sekä Franklin D: Rooseveltin. Teheranin konferenssi oli joulukuussa 1943.

Helmikuun suurpommituksilla tarkoitetaan yleensä Helsinkiä kohtaan suunnattuja pommituksia, jotka tapahtuivat helmikuussa 6.-7.2, 16.-17.2 sekä 26.-27.2. Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat pommittivat myös muita Suomalaisia kaupunkeja, kuten Kotkaa 11.2, Oulua, Raahea ja Rovaniemeä 12.-13.2, Turkua 22.-23.2 sekä vielä kertaalleen Oulua 27.-28.2. Alun perin ilmahyökkäysten piti alkaa jo joulukuussa 1943, mutta Suomenlahden huonot keliolosuhteet estivät ilmatoiminnan sekä joulukuussa että tammikuussa 1944.

Helsingin ilmapuolustus oli Ilmatorjuntarykmentti 1 vastuulla. Rykmentti oli saanut merkittäviä vahvistuksia vuoden 1943 aikana. Nämä vahvistukset sisälsivät uusia ilmatorjuntatykkejä sekä tulenjohtolaitteita, jotka toimitettiin Saksasta vuoden 1943 aikana. Suomalaiset myös harjoittelivat Helsingissä ahkerasti kesällä ja syksyllä 1943. Harjoittelussa keskityttiin tulenjohdon ja tykkien yhteistoimintaan erityisesti yöaikaan. Liittoutuneiden pommitukset saksalaisia kaupunkeja kohtaan oli varmasti pantu merkille myös Suomessa, joten täällä oletettavasti osattiin odottaa vastaavia pommituksia myös Suomea kohtaan.

Helsinkiä suojaavan ilmatorjuntatykistön tiheys oli suurempi, kuin esimerkiksi Berliinissä. Suurin ero tuli kuitenkin kaluston iän puolelta. Suomalaisilla oli käytössään vain neljä tutkilla ja moderneilla keskuslaskimilla varustettua patteria, joita kutsuttiin nimellä johtopatteri. Nämä patterit pystyivät ampumaan ns. seuranta-ammuntaa, kun muut patteri joutuivat ampumaan sulkuammuntaa. Johtopatterit ampuivat alas suurimman osan vihollisen lentokoneista helmikuussa 1944.

Helsingin ilmatorjunta toimi hyvin pommitusten aikana, eikä Neuvostoliiton ilmavoimat päässyt tavoitteeseensa. Ilmatorjunnan ansiosta Helsingin kärsimät vauriot, niin inhimilliset kuin myös aineelliset, jäivät hyvin vähäisiksi. Mitään samanlaista tuhoa ja hävitystä ei koettu Helsingissä, kuin mitä esimerkiksi Saksan suuret kaupungit joutuivat kohtaamaan.

Jotta saimme dioraamaan mittasuhteet ja pakotetun perspektiivin kohdilleen, käytimme apuna tuliasemakarttaa, joka löytyi Ilmatorjuntamuseon arkistosta. Samoin teimme yhdessä Jouni Kosken kanssa vierailun Lauttasaareen, jotta saimme paremman käsityksen maastosta ja etäisyyksistä. Tutustumisretki tehtiin juuri joulun alla 21.12.2013.

Kuva 7. Valokuva patterin kartasta, josta käyvät ilmi eri asemien sijainti sekä etäisyydet toisistaan. Tämän kuvan perusteella teimme päätöksen dioraaman rakenteesta sekä siitä, millaisesta perspektiivistä dioraama kuvataan.
Kuva 8. Lauttasaaressa on edelleen olemassa yksi tykki muistomerkkinä. Kävimme tutustumassa Lauttasaaren maastoon, jotta saimme käsityksen oikeista maaston muodoista ja etäisyyksistä.
Kuva 9. Valokuva suurinpiirtein siitä kohtaa, missä tulenjohdon asemat sijaitsivat. Sauna on purettu ja puut ovat kasvaneet. Muuten maiseman pystyy tunnistamaan SA-kuvista kohtuullisen varmasti.
Kuva 10. Lauttasaaren niemennokassa oli myös aikaisemmin ollut tykistöasemia, joiden jälkiä saattoi yhä havaita maastossa. Tämä niemi tarjoaa erinomaisen ampumasektorin suoraan merelle, josta on suuri hyöty torjuttaessa niin laivoja kuin lentokoneita. Ilmatorjunnan osalta ampumasektori on päätorjuntasuuntaan lähes katveeton.

Mikä on ”Shadow Box” dioraama?

Ilmatorjuntamuseon kanssa käytyjen keskustelun pohjalta sovimme, että teemme museolle dioraaman, joka esittää johtopatteria toiminnassa helmikuussa 1944. Ongelmaksi muodostui se, että ilmatorjunnan johtopatteri levittäytyy fyysisesti hyvin suurelle alueelle, joka käy ilmi esim. Lauttasaaren ilmatorjuntapatterin tuliasemakartasta . Tämän takia ei perinteistä, vapaasti joka suunnasta katseltavaa dioraamaa voinut ajatella. Se olisi vaatinut aivan liian suuren tilan tai vaihtoehtoisesti aivan liian pienen mittakaavan, jolloin käsityksen saaminen patterista ja sen eri osista olisi ollut hankalaa. Tästä syystä päädyimme rakentamaan ns. ”Shadow Box” eli varjolaatikko – dioraaman. Pienoismallien rakentajien keskuudessa on vakiintunut tapa käyttää nimitystä ”Shadow Box” kun puhutaan suljettuun tilaan rakennetuista dioraamoista. Siksi käytän sitä nimitystä myös tässä esityksessä.

Dioraama sanan juuret juontavat kreikankieleen, jossa se tarkoitti ”läpinäkyvää”. Dioraama on esitys jostain aiheesta ja sen mittakaava vaihtelee esitettävän asian mukaan. Shadow Box on dioraama, jossa katselusuunta on pakotettu. Sitä ei voi vapaasti katsoa eri suunnista vaan tietystä katseluaukosta. Muuten dioraama on rakennettu laatikon sisään. Tämä antaa rakentajalle mahdollisuuden määrätä vallitseva valaistus sekä mahdollisuuden rakentaa pakotettu perspektiivi, jonka avulla suuretkin etäisyydet voidaan esittää pienessä tilassa.

Pakotetussa perspektiivissä etualalla olevat esineet rakennetaan suuremmiksi kuin taka-alalla olevat esineet, jolloin katsojalle syntyy illuusio suuremmasta etäisyydestä. Meidän dioraamassamme etualalla olevat 88 ItK/37 RMB ilmatorjuntatykit ovat kolmea eri mittakaavaa. Etualalla käytettiin 1/35, keskellä 1/48 ja kauimpana 1/72 mittakaavan pienoismalleja.

Rakentamamme ”Helmikuu 1944” dioraama rakentuu kolmesta katseluaukosta, joista kaksi on varattu tuliaseman laitteille ja kolmas tykkijaoksen asemille. Dioraaman leveys on 150cm, korkeus 50cm ja syvyys 86cm. Se on asennettu suurempaan esittelyvitriiniin, joka on somistettu museon toimesta.

Työn valmistuminen otti meiltä kahdelta noin kaksi kuukautta. Jaoimme työt siten, että minä tein tulenjohdon tuliasemat ja Jouni teki tykkien tuliasemat. Dioraaman koko on

Leveys: 150 cm

Korkeus: 50 cm

Syvyys: 86 cm

Kuva 11. Dioraaman perusmuodot tehtiin FinnFoam -materiaalista, jota on helppo leikata ja muotoilla. Asemien keskellä näkyvä rakennus on tehty styreenilevystä. Tämä osuus oli noin 2/3 -osaa koko dioraaman leveydestä.
Kuva 12. Kuva asemista sen jälkeen, kun yksityiskohdat on lisätty ja maalattu ja maisema lumetettu. Shadow box:in seinälevyt ja katto on maalattu mustaksi. Horisonttia on häivytetty valkoisella maalilla, jotta katsoma-aukosta saa käsityksen siitä, että edessä avautuu talvinen meri.
Kuva 13. Tulenjohtoasemien pienoismallit ja figuurit valmiiksi koottuina odottamassa maalaamista.
Kuva 14, Pienoismallit ja figuurit maalattuina.

Taustatutkimus ja sen haasteet

Ilmatorjuntamuseon toive oli, että tekisimme dioraaman johtopatterista. Erityisesti he halusivat, että tekisimme sen Kaivopuistossa sijainneesta suurpatterista. Kyseisestä patterista löytyy paljon kuvia mm. SA-kuva -palvelusta. Lähdimme tutustumiskäynnille Kaivopuistoon ja Tähtitorninmäelle. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että kyseiseen maisemaan olisi hyvin vaikeaa saada rakennettua järkevästi sopivan kokoista dioraamaa. Ryhdyimme käymään läpi eri valokuvia ja taustatietoja kyseisestä patterista, kunnes ymmärsimme, että kyseinen suurpatteri perustettiin vasta helmikuun jälkeen, kesällä 1944. Oli mielenkiintoista käydä kertomassa museojohtajalle, että kaksi diletanttia oli tullut siihen tulokseen, että museon pyyntöä ei voida toteuttaa, koska se ei ole historiallisesti tarkka pyyntö.

Museonjohtaja suhtautui onneksi asiaan sopivan leppoisasti. Kaivopuiston patterin kuvat yleensä yhdistetään Helsingin pommituksiin ja niiden torjuntaan, vaikka itse asiassa valokuvat SA-kuva.fi -palvelussa ovat lokakuulta 1944. Hyvä kuitenkin, että virhe saatiin kiinni ennen kuin mitään suurempaa vahinkoa oli ehtinyt tapahtumaan.

Nyt ongelmaksi jäi, mikä johtopatteri valitaan dioraamaan? Helsingissä oli helmikuussa 1944 neljä johtopatteria. Ne sijaitsivat Santahaminassa, Käpylässä, Viikin pelloilla sekä Lauttasaaressa. Tutkimme valokuvia eri sijainneista ja huomasimme, että kolme ensimmäistä sijaitsivat laakeilla pelloilla. Tämä oli toki luontevaa, sillä ilmatorjunnan sijoittumisen kannalta on tärkeää, ettei edessä ole suuria katvealueita.

Lauttasaaren johtopatteri sen sijaan sijaitsi merelle päin viettävässä rinteessä Veijarinvuorenniemellä, joka tosin sota-aikana tunnettiin nimellä ”Ryssänkärki” johtuen siitä, että Krimin sodan aikana siellä sijaitsi venäläisten rannikkotykkiasemia. SA-kuva.fi -palvelusta löytyi myös paljon hyviä valokuvia Lauttasaaren asemista. Niissä oli riittävästi yksityiskohtia, jotta dioraamasta saisi mielenkiintoisen . Lisäksi tulenjohtolaitteiden sekä tykkien asettelu niemellä oli sellainen, että siitä sai helposti tehtyä dioraaman.

Löysimme ilmatorjuntamuseon arkistosta myös tuliasemakartan Lauttasaaren ”puisto” patterin alueesta, joka auttoi meitä dioraaman mitoittamisessa. Valokuvien ja kartan lisäksi kävimme paikan päälle Lauttasaaressa tutkimassa maastoa ja sen todellisia mittasuhteita.

Tutkimuksen pohjalta dioraaman sisällöksi sovittiin, että yksi pakotettu näkymä on keskuslaskin Lambdan asemaan, toinen ”Irja” tulenjohtotutkan asemaan ja kolmas tykkien IV, V ja VI asemiin. Kyseiset tykit olivat lähes suorassa linjassa toisiinsa nähden, joka teki helpoksi luoda pakotettu perspektiivi tykkiasemien suhteen. Tulenjohtoasemat sijaitsivat samassa tasossa, joten siinä pakotettu perspektiivi saatiin aikaiseksi rakentamalla etualalla saunarakennus, joka on merkitty karttaan ja joka myös näkyy valokuvissa.

Shadow box -dioraamat ovat parhaimmillaan ihan itse koettuina paikan päällä. Ohessa oleva video toivottavasti antaa jonkin käsityksen siitä, miltä lopputulos näyttää.

Kuva 15: Valmis Shadow box dioraama Ilmatorjuntamuseon näyttelyssä maaliskuussa 2019. Kaksi vasemmanpuoleista katseluaukkoa ovat tulenjohtolaitteiden asemien katselua varten. Kolmas katseluaukko on tykkien tuliasemien katselua varten.

Yhteenveto

Dioraaman rakentaminen oli hyvin mielenkiintoinen ja opettava kokemus. Taustatutkimuksen tärkeys sekä se, että aineistoa pitää saada monesta lähteestä olivat ensiarvoisen tärkeitä kokemuksia. Suomessa sotahistoriaan tuntuu liittyvän paljon perinnetietoa ja myyttejä, jotka siirtyvät eteenpäin suullisesti. Sopivan auktoriteetin sanomana virheellinen tieto menee helposti eteenpäin ja muuttuu ”varmaksi” tiedoksi. Tämä pienimuotoinen tutkimus- ja rakennusprojekti sai minut kuitenkin kiinnostumaan oikeasta tutkimuksesta. Voisin melkein väittää, että tämän kokemuksen rohkaisemana lähdin opiskelemaan kulttuuriperinnön tutkimusta.

Oli hieno kokemus olla mukana rakentamassa näyttelyesinettä suureen näyttelyyn, joka oli esillä Helsingin keskeisellä paikalla, Virka Galleriassa Kauppatorin laidalla. Palautetta työstä emme juuri saaneet. Luultavasti siksi, että emme tehneet dioraamaa siitä Kaivopuiston suurpatterista, jota ei ollutkaan olemassa. Siitä olisimme saaneet varmasti kuulla. Minä ja Jouni Koski ajattelimme asiasta pohjalaisittain, että ei palautetta on sama kuin joku sanoisi ”ei huono”. Sehän on suomalaisessa mittakaavassa jo merkittävä kehu.

Lähdeluettelo

Lappi, Ahti. 2013. Ilmavaara! Helsingin ilmapuolustus 1917-1944. Porvoo: Ilmatorjuntasäätiö.

Paine, Sheperd. 1989. How to build dioramas. Osa/vuosik. 6. Waukesha, Wisconsin: Kalmbach Books.

Raimo Vehviläinen, Ahti Lappi ja Markku Palokangas. 2005. Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917-2000. Jyväskylä: Sotamuseo.

Teerioja, Marko. 2019. Helmikuu 1944. 13. 03. Haettu 13. 03 2019. https://spark.adobe.com/page/dHDhbHSC0cwCR/.

Wikipedia. 2019. Diorama. 1. 4. https://en.wikipedia.org/wiki/Diorama.

Created By
Marko Teerioja
Appreciate

Credits:

Photo credit to SA-kuva and Marko Teerioja

Report Abuse

If you feel that this video content violates the Adobe Terms of Use, you may report this content by filling out this quick form.

To report a copyright violation, please follow the DMCA section in the Terms of Use.