Loading

Haastattelussa Merike Rõtova teksti: erik rosendahl

Kun otan ensi kertaa yhteyttä Merike Rõtovaan, Viron shakkielämän grand old ladyyn, on helmikuu ja kaukana kavala korona. Kaikenlaista onkin tekeillä kulttuurin saralla, Viron itsenäisyyspäivä lähestyy, ja vähän sitä ennen Tallinnassa juhlitaan kirjailijamestari Jaan Krossin syntymän 100-vuotisjuhlaa:

– Kyseessä on kansainvälinen kongressi, jonka järjestää Viron kirjailijaliitto. Samalla Krossilta ilmestyy ennen julkaisematon runoromaani nimeltään Tiit Pagu, kertoo Rotova, joka toimi pitkään kirjallisuus- ja kulttuuritoimittajana Viron radiossa.

Samoihin aikoihin shakkia pelaava kirjailija Ülo Tuulik täyttää 80 vuotta:

– Kirjoitin hänestä Eesti Maleliitin nettisivuille. Ülo on kotoisin Saaremaan eteläpuolella sijaitsevalta Abrukan pikkusaarelta. Hän on osallistunut monesti Pühajärven nopean shakin turnaukseen ja voittanutkin siellä mm. suurmestari Kaido Külaotsin.

Merike Rõtova varttui kulttuurikodissa, kirjojen keskellä: hänen isänsä Oskar Kuningas oli kirjallisuushistorioitsija ja kääntäjä, joka vironsi etupäässä saksasta ja latviasta:

– Myös suomalainen kirjallisuus on lähellä sydäntäni. Lempirunoilijani on Eino Leino, jota luen suomeksi vaikka hyviä vironnoksiakin on tarjolla. Ja olen iloinen, että Kantelettaresta otettiin juuri uusi painos. Se ilmestyi viroksi vuonna 1930 etevän folkloristimme August Annisten käännöksenä. Hän vironsi myös Kalevalan.

Ei liioin sovi unohtaa, että Seitsemän veljeksen ilmestymisestä on tänä keväänä kulunut tasan 150 vuotta:

– Aleksis Kiven henkilöhahmot ovat täällä meilläkin tuttuja, kuin omia perheenjäseniä.

Mutta luetaanko kulttuurikansana tunnetussa Virossakaan enää entiseen malliin?

– Lukeminen on vähentynyt. Nuoriso on juuttunut älypuhelinten ja tietokoneiden ääreen. Viime vuonna kuitenkin innostuttiin lukemaan, kun nuoren polven elokuvaohjaaja Tanel Toom teki erittäin onnistuneen sovituksen Anton Hansen Tammsaaren Totuus ja oikeus -romaanisarjan ensimmäisestä osasta. Elokuvaa käytiin katsomassa sankoin joukoin, minkä johdosta klassikkoromaaniakin myytiin hyvin ja sitä lainattiin ahkerasti kirjastoista.

Entä pelataanko Virossa yhä shakkia intomielisesti, suuren Paul Keresin perintöä vaalien?

– Jos verrataan neuvostoaikaan, shakkielämä on nyttemmin kovin vaatimatonta. Eniten minua ilahduttaa se, että Virossa järjestetään paljon lapsille tarkoitettuja turnauksia. Se antaa toivoa. Toisaalta on hienoa huomata, että Keresiä ei ole unohdettu.

Suurmestarin satavuotisjuhlavuosi huomioitiin laajasti:

Fide nimesi vuoden 2016 Keresin vuodeksi. Suurmestarimme teos Haag–Moskova 1948 käännettiin englanniksi. Ja meillä Paavo Kivine julkaisi peräti 600-sivuisen järkäleen, joka sisältää monipuolista Keres-materiaalia.

Pari vuotta sitten toteutettiin lisäksi yllättävä produktio, Keres-baletti:

Minulle jäi Tallinnan ensi-illasta kuitenkin vaikutelma, että kaikki eivät kyenneet tavoittamaan ohjaaja Teet Kaskin perimmäisiä ajatuksia. Esitys sai kyllä raikuvat aplodit, mutta ehkäpä ei sittenkään oivallettu shakin kaipaavan syvää ajatuksentäyteistä hiljaisuutta, Rõtova muistelee hämmentävää kokemustaan.

Kun virolaiset pari kuukautta myöhemmin esittivät Keres-baletin Aleksanterin teatterissa Helsingissä, Rõtova oli jälleen katsomossa:

– Suomalaiset tuntuivat ymmärtävän baletin sanoman, he lumoutuivat näyttämön tapahtumista. Minä itkin näytöksen aikana. Annoin kyynelten valua, kun ballerina asteli näyttämöllä Keresin kuvitellun arkun perässä, tanssikenkiään rintaansa vasten puristaen, jottei kopse kuuluisi.

Juuri Helsingissähän Keres oli täysin odottamatta kuollut kesäkuussa 1975. Rõtova haluaakin jakaa Viron shakkielämän kahteen jaksoon: Keresin aikaan ja aikaan ilman Keresiä:

– Suurmestarimme toi maailmanluokan shakin pieneen Viroon. Ankarina vuosina sodan jälkeen hänen voitoistaan puhuttiin innokkaasti kaikkialla kansan keskuudessa. Lapsesta tämä oli luonnollista, mutta myöhemmin oivalsin, että vieraan vallan alle joutunut kansa mielsi Keresin menestymisen todisteeksi siitä, että mekin pystymme saamaan aikaan yhtä ja toista.

Rõtova kertoo shakin olleen Keresin ansiosta hyvinkin suosittua:

– Etenkin pikapelistä tuli aivan tavanomaista ajanvietettä ystävien kesken. Turnauksia seurattiin tarkasti, ja Viron mestaruusturnausten osallistujat olivat tunnettuja shakkipiirien ulkopuolellakin.

Rõtova myöntää, että shakki toi myös mielekkyyttä silloisiin oloihin:

– Neuvostoliiton yleisessä harmaudessa shakki oli yksi valonpilkahduksista ja Keres meidän majakkamme pimeydessä. Mielekästä vapaa-ajan tekemistä ei juurikaan ollut, ja ulkomaille pääseminen oli erittäin vaikeaa.

Samasta syystä kirjeshakki oli Neuvostoliitossa erittäin suosittua:

– Kansainvälisiin kirjeshakkiturnauksiin osallistuttiin ahkerasti, ne kun tarjosivat ikkunan maailmaan. Minustakin oli erityisen hauskaa, kun postilaatikkoon tuli kaunis kortti ulkomailta. Kortit merkitsivät paljon muutakin kuin vain siirtoja. Ne olivat yhteydenpitoa ja keskustelua, jossa kielitaitokin koheni.

Omat haasteensa toi Neuvostoliiton posti:

– Postinkulku ulkomailta kesti todella kauan, esimerkiksi Helsingistä Tallinnaan parikin viikkoa. Viro–Suomi-ottelussa pelasin kerran Jorma Myryä vastaan, peli kesti 105 siirtoa ja viisi vuotta, sillä hidastelin tahallani selvässä tasapelissä. Oli vain niin hauskaa saada kauniita kortteja Helsingistä! Missä kaikkialla Jorman kirjeet mahtoivat käydäkään, joskus hänen kortissaan oli Moskovankin leima. Pelimme aikana ehdin vierailla kerran Helsingissä Jormaa tapaamassa. Ystävällisesti hän näytti minulle kotikaupunkiaan autoajelullamme.

Moskova osasi yllättää, kun mielivaltaiset käskyt sotkivat monesti suunnitelmia:

– Vuonna 1984 olimme tulossa Helsinkiin Suomi–Viro-maaottelua pelaamaan, kun Moskovasta tuli pari päivää ennen matkaamme tieto, että ottelu kielletään. Se oli suuri pettymys jo siksikin, että matkustusluvan ja matkalippujen hankkiminen oli ollut työlästä.

Suomen-ystävänä Rõtova on surullinen siitä, että maaotteluita naapureiden kesken ei enää pelata:

– Latvia kohdattiin joskus sadallakin pöydällä. Ja iloitsin kovasti, kun Suomi–Viro-ottelut elvytettiin 80–90-lukujen taitteessa pitkän tauon jälkeen.

Mutta tapasihan suomalaisia joka toinen vuosi järjestetyn Tallinnan kansainvälisen turnauksen yhteydessä. Vuodesta 1977 lähtien Keresin muistoturnauksena tunnettuun kovatasoiseen kilpailuun osallistui useimmiten myös pelaaja Suomesta, jota kannustamaan saapui meikäläistä shakkiväkeä.

Tallinn International oli Viron vilkkaan shakkielämän ehdottomia kohokohtia:

– Huippupelaajat saapuivat meille Keresin henkilökohtaisesti kutsumina, ja hänen kuolemansa jälkeen kunnioituksesta kollegaansa kohtaan. Ensimmäisen turnauksen 1969 voitti Leonid Stein, erittäin sympaattinen mies, joka valitettavasti kuoli aivan liian varhain.

Legendaarinen Mihail Tal oli usein nähty vieras naapurimaassa:

– Tal on minun suosikkipelaajani. Näin hänet ensimmäisen kerran vuonna 1956 opiskellessani Tarton yliopistossa. Tal pelasi Riian joukkueessa Tartoa vastaan. Pari kuukautta myöhemmin hän voitti Neuvostoliiton mestaruuden, mistä alkoi huima nousu maailmanhuipulle, Rõtova muistelee.

Merike Rõtova oli Tallinnan turnauksissa usein haastattelutehtävissä. Vuoden 1973 turnauksesta hän laati venäjänkielisen kirjan yhdessä aviomiehensä Boris Rõtovin kanssa:

– Tapasimme shakin merkeissä, kuinkas muuten. Boris oli vahva pelaaja, Viron mestari 1978 ja maajoukkueen jäsen. Vaikea sairaus riisti hänet meiltä vain 50-vuotiaana.

Shakki on ollut Merike Rõtovan elämässä läsnä aivan lähipiirissä vuosikymmenten ajan:

Elsa-äitini ja Oskar-isäni pelasivat molemmat shakkia, isä osallistui kertaalleen jopa Viron mestaruusturnaukseen. Vanhemmiltani opin siirrot 7–8-vuotiaana. Innostus on tarttunut lapsiini, ja tyttäreni Regina onkin sanonut että hän on syntynyt shakkinappula kädessä.

Niin tytär kuin Igor-poika ovat osallistuneet turnauksiin pienestä pitäen ja menneet naimisiinkin shakinpelaajan kanssa:

– Meillä kotona on aina olleet shakkinappulat valmiina pöydällä. Voisikin sanoa, että lapseni oppivat pelin huomaamattaan, kuin ohimennen, ei heitä ole mitenkään opastettu. Igorin vaimo Tuulikki Laesson on voittanut Viron mestaruuden ja pelannut shakkiolympialaisissa. Reginan mies Jaan Narva suoritti Moskovassa urheiluvalmentajan korkeakoulututkinnon, johon sisältyy myös shakkivalmennus.

Reginan ja Jaanin lapset tuottavat Merike Rõtovalle suurta iloa:

– Heidän perheensä on jokseenkin epätavallinen, sillä lapsia on kuusi, kun yleensä Virossa hankitaan pari kolme lasta. Viimeisissä shakkiolympialaisissa Viron naisten joukkueessa pelasi kolme Narvaa: Regina-äidin lisäksi tyttäret Triin ja Mai. Regina ja Triin ovat naisten fidemestareita, Mai naisten KvM, jolla on lisäksi kaksi suurmestarikiinnitystä.

Yhdysvalloissa opiskeleva Mai Narva debytoi shakkiolympialaisissa 14-vuotiaana Tromssassa 2014. Samana vuonna hänestä tuli alle 16-vuotiaiden tyttöjen Euroopan mestari. Bakun ja Batumin shakkiolympialaisissa hän edusti maataan ykköspöydältä käsin:

– Mai opiskelee psykologiaa Marylandin yliopistossa Baltimoressa. Yliopisto on tunnettu etevistä shakinpelaajistaan. He osallistuvat myös yliopistojen välisiin turnauksiin, kertoo ylpeä isoäiti.

Tällä hetkellä Mai Narva hätyyttelee jo Viron elolistan Top Teniä vahvuusluvullaan 2333. Naisissa hän on tietenkin aivan ylivoimainen ykkönen:

– Virossa on naistenkin shakissa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Siinä missä Keresin turnaus antoi meikäläisille miespelaajille oivan tilaisuuden kohdata maailmanhuippuja, Tallinnan shakkikoulu järjesti säännöllisesti vahvoja turnauksia naisille. Maaja Ranniku, kaksinkertainen Neuvostoliiton naisten mestari, menestyi tosin miesten kanssa pelatessaankin, mikä oli aikoinaan hyvin harvinaista. Neuvostoajan virolaisista myös Leili Pärnpuu, Tatjana Fomina ja Mari Kinsigo saavuttivat KvM-tason, kertoo Merike Rõtova, ahkera ja tunnettu shakkikirjoittaja ja -historioitsija.

Hänen toimittamiinsa ja kääntämiinsä teoksiin on hyvä tutustua, olipa kyseessä Male Eestis -historiasarja, Mälestusi Paul Keresest -artikkelikokoelma tai vironnos 64-lehden toimittajan Jakov Neištadtin Keres-kirjasta Paul Kerese maleülikool, joka on aivan erinomainen oppikirja kaikentasoille pelaajille:

– Viimeisin teokseni on vuosi sitten ilmestynyt 20-vuotishistoriikki suomalaistenkin hyvin tuntemasta Pühajärven turnauksesta. Kirjan, jonka laadin yhdessä KvM Ülar Laukin kanssa, yhtenä kohokohtana on Timo Porrasmaan voitto Anatoli Karpovista.