Loading

Kuvan takaa Onni, elmi & hilma sjÖblomin tarina

Lapsenkasvoinen kaunis nainen on pukeutunut valkoisiin pitseihin. Hän on kuin aikansa filmitähti. Hattu on kehystää tummia hiuksia kauniisti ja pitsinen sateenvarjo on somasti kallellaan. Olemus on vapautunut ja toiveikas. Hän on Elmi, sysmäläisen Kyllikki Hyökyn täti. Kuva on otettu 1910-luvulla amerikkalaisessa valokuvaamossa, ehkä New Yorkissa tai Kalifornian Petakuumassa, jonne Elmi asettui asumaan avioiduttuaan.

Sisarusten vanhemmat ja Kyllikki Hyökyn isovanhemmat Anna & Johan Sjöblom 1800-luvun lopulla.

Hilma, Elmi ja Onni olivat yhdeksänlapsisen perheen sisaruksia. He syntyivät pienessä Paatelan torpassa Sysmän Särkilahdella 1800-luvun lopulla.

Paatelan torppa 1920-luvulla.
Paatelan torppa sijaitsi Särkilahden kylässä Haikealantien varressa olevan peltoaukean laidalla.
Kyllikki Hyöky, Sjöblomin sisarusten siskon tyttö, Paatelan torpan raunioilla marraskuussa 2019.
”Ei moantie ruohua kasva.” (Vanha sysmäläinen sanonta.)

Suomessa oli 1900-luvun alussa liika-asutusta työhön nähden. Muuttoliikenne oli suurta ja se näkyi myös Sysmän asukasluvussa, muuttavien polku vei kaupunkeihin. Koko Suomesta Amerikkaan muutti vuosien 1901-1923 aikana 15 000 ihmistä. Tuona aikana Sysmästä Amerikkaan muuttaneita on rekisteröity parisenkymmentä henkilöä.

Kyllikki Hyöky katselee Paatelan raunioilta maantielle.

-Hilmasta ja Elmistä on eniten tietoa ja kuvia, kertoo Kyllikki. -Tädit saivat nopeasti töitä saavuttuaan Amerikkaan. Luulen heidän löytäneen töitä kotiapulaisina. - Naiset työllistyivät paremmin ja helpommin kuin miehet. He oppivat myös kielen nopeammin. Apua oli varmasti myös siitä, että tädit olivat pienen torpan tyttöjä, vaatimattomista oloista. He olivat tottuneet kovaan työntekoon.

Hilma 20-luvulla Amerikassa.

Elmi saapui New Yorkkiin v. 1912 ja sen jälkeen kahdeksan vuotta myöhemmin v. 1920 seurasi Hilma. Matkat taittuivat höyrylaivoilla Hangosta Englantiin ja siitä Amerikkaan. Kahdeksan vuoden erolla kumpikin heistä oli 22 vuotias saapuessaan New Yorkkiin. Matka perille kesti yli viikon ahtaissa ja vaatimattomissa oloissa. Voi vain kuvitella, miltä sisaruksista on tuntunut laivan saapuessa New Yorkin satamaan. Seikkailu ja uusi elämä saattoi alkaa.

Sjöblomin siskokset olivat kauniita ja heleähipiäisiä nuoria neitoja. He löysivät nopeasti palvelustöitä ja menivät muutaman vuoden sisällä saapumisestaan naimisiin, kumpikin virolaissukuisen miehen kanssa. Elmistä tuli maatalon emäntä ja hän sai 2 lasta, Hilma oli kotirouvana ja jäi lapsettomaksi.

Elmi & William Vartnau noin vuonna 1915.

-Uskon, että tätini elivät Amerikassa varsin onnellisen ja hyvän elämän, eivätkä he kaipailleet takaisin, sanoo Kyllikki.

Elmi teki kotirouvana paljon käsitöitä: pitsejä ja kirjailuja kankaisiin. MIes oli merillä ja Elmillä oli paljon aikaa. Käsityöt hän lähetti pikkusiskolleen Ainalle, Kyllikin äidille Sysmään.

-Lapsena ihastelimme näitä vanhoja kuvia ja kaikkia näitä aarteita, mitä äitini siskot meille Amerikasta lähettivät, iloitsee Kyllikki ja esittelee kauniita itse tehtyjä pitsejä, pukuja ja koruja. - Muistan kuinka siskoni kanssa löysimme talon vintiltä upean amerikanmekon. Heti haimme sakset ja leikkasimme jokaisen helmen yksitellen pois.

-Tuhosimme mekon, mutta muistan hämmästelleeni sitä, että äiti ei siitä suuttunut. Ehkä rakkaita aarteita oli vielä paljon tallessa tai mekko muistutti kipeästi kaipuusta sisaruksia kohtaan. En tiedä katuiko äiti koskaan sitä, että hän ei lähtenyt myös.

Kyllikin äiti Aina, Anna ja Johan sekä Amerikasta vierailulle saapunut Hilma Sjöblom Paatelassa heinäkuussa 1929.

Hilma tuli käymään Sysmässä vuonna ´29 ja houkutteli pikkusiskoaan Ainaa mukaansa. Kertoi uudenlaisesta vapaudesta elää, tansseista, lämpimästä ilmasta. - Luulen, että äiti ei lähtenyt, koska oli kuopus ja hieman hemmoteltu ja vanhempiensa silmäterä. Mummo toi hänelle aamupalankin vuoteeseen. - Kirjeenvaihto oli kyllä vilkasta ja 50- luvulta muistan puhelinsoitot kerran vuodessa. Äitini odotti kovasti niitä puheluita. Puhelu rätisi ja se oli monen yhteyden takainen, ja se kesti noin 20 minuuttia. Siihen kahteenkymmeneen minuuttiin kiteytyi paljon, mainitsee Kyllikki.

Veljen, Onni Sjöblomin elämäntie Amerikassa oli aivan toisenlainen kuin kauniiden siskosten. Onni lähti sisaruksista ensimmäisenä Amerikkaan ollessaan vain 19 vuotias. Hänen matkastaan löytyy merkintä Suomalaisen Siirtolaisinstituutin internetsivulta.

Muitakin merkintöjä löytyy, kuten Onnin itsensä kirjoittama kirje kotiin. Nuoren miehen kirjettä sävyttää koti-ikävä Suomeen ja hellyys vanhempia sekä sisaruksia kohtaan että puheet kovasta työstä ja työoloista. Kirje on päivätty vuonna 1910 kuparikaivoskaupungissa Michiganissa.

” Rakkaat vanhempani...” ovat ensimmäiset sanat Onnin kirjeessä vuodelta 1910.

Koukeroista käsialaa on vaikea lukea ja suomen kieli taipuu hieman erilailla kuin nykypäivänä. Teksti herättää ajattelemaan työsiirtolaisen kovaa arkea 1900-luvun alun Amerikassa. "Minä olen ollut kaivosmaissa työssä, ei milloinkaan tarvitse olla paitaa päällä. Olin minäkin kolmen kilometrin päässä maan sisässä. Se oli ikävää kuin ensi kerran lähdin sinne maan syvyyteen niin ajattelin, etten kyllä takaisin palaja vaan kyllähän se rupes menemään kun ei ajattele mitään…” Vaihtoehtoja ei ollut vaan raskasta työtä oli tehtävä ja elätettävä itsensä.

Aikaiset kauniit aamut ja myöhäiset illat tuovat Onnin mieleen koti-Suomen. Hän on puhuu kauniisti vanhemmistaan ja iloitsee heidän terveydestä ylistäen samalla jumalaa. Lopuksi hän kyselee pienen Ainan, nuorimman sisaruksen vointia ja lähettää hänelle terveisiä. Aina Sjöblom oli Kylliki Hyökyn äiti ja v. 1910 hän oli neljä vuotias. ” Hyvästi voikaa terveisiä paljon hyvin toivoo Onni Sjöblom,” kirje loppuu ja siihen päättyvät myös suvun merkinnät Onnista.

Kirkon kirjoista löytyy merkintä isoveljen Bernhardtin passista Amerikkaan vuodelta 1912. On arveltu, että Bernhardt lähti silloin hyvästelemään veljensä viimeisen kerran.

Kyllykki Hyödyn tytär Kari Hyöky kävi isotätiensä haudalla kesällä 2019. Siskokset Elmi ja Hilma ovat haudattu rinnakkain Kalifornian Petaluuman hautausmaalle.

Lähteet:

Ellis Island (saari ja museo New Yorkissa, missä sijaitsi maahanmuuttajien vastaanottokeskus vuosina 1892-1954, sivusto internetissä www.liberyellisfoundation.org)

Sysmän pitäjän historia, Keijo k. Kulha - Jkylä, Oy Keskisuomalainen, v.1966.

Suureen länteen, siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan. Reino Kero, Gummerus, Jyväskylä 1996.