Saaristomerellä GUllKronan selkä 20.-22.5.2016

Perjantaina seitsemän Saaristomeren melojaa matkasi kohti Paraisten porttia ja Saaristomerta. Matkaan lähtivät retken vetäjä Peter Nylund, apuvetäjä Annika Lahtinen, EA-vastaava Jukka Ruohonen ja jo muutamilta retkiltä tuttu osallistujanelikko Timo K Kettunen, Tuija Laitinen, Jarkko Holopainen ja minä, Rita Keskitalo.

Ensimmäisen retkipäivän vaativin tehtävä -ainakin minulle - oli kajakkien pakkaus.

Ennen kajakkien vesillepääsyä tehtiin reittisuunnitelma.

Ja otettiin ne välttämättömät selfiet 🙄.

Illalla tuuli oli 0 m/s. Meri oli äärettömän kaunis.

Auringon laskussa vaihtuvat värit ja haahkojen huhuilut muodostivat täydellisen, rauhoittavan kokemuksen.

Kun näytös auringonlaskusta oli katsottu, saattoi keskittyä seuraavaan näytökseen: pilvien raoista kurkkivaan kuuhun.

Juuri ennen puolta yötä rantauduimme Sandön saarelle. Otsalamppujen ja kuun valossa kokosimme teltat ja teimme iltapalaa.

Hyvää yötä Saaristomereltä!

Lauantai-aamu oli lämmin ja tyyni. Hiljainen.

Sandön saari on nimensä mukaan pääasiassa hiekkaa. Se on osa jääkauden synnyttämää reunamuodostumaa, Kolmatta Salpausselkää. Noin 11 000 - 10 000 vuotta sitten sulava mannerjäätikkö pysähtyi näille paikoille ja sen sulamisvesistä muodostuneet jäätikköjen kuljettivat ja kasasivat kiviainesta jään reunan eteen. Jääkauden jälkeen maanpinta kohosi, ja kiviaineskasat kohosivat vedenpinnan yläpuolelle. Sandö syntyi.

Sandössä voi kävellä jääkauden jäljillä - ja keskellä merta.

Räpyläjengiläisten kokoontumisesta Sandössä muistuttivat hiekan monet erikokoiset räpyläjäljet, sulat ja höyhenet.

Aamupalan jälkeen matkamme jatkui. Ennen liikkeelle lähtöä teimme reittisuunnitelman. Lähdimme kohti Helsingholmenia ja Gullkronaa.

Ylitimme Gullkronan selän.

Pidimme lounastauon Skogslandetissa. Ja tietysti otimme ne välttämättömät ursuitinpunaiset selfiet. (Peter ja Timo eivät ilmeisesti hämmennyksissään ehtineet kieltäytyä 🙄...)

Yritimme antaa rauhan pesiville linnuille.

Keltaisenoranssit keltajäkälät muodostivat kallioon erikoisia kuvioita, kuten sammakoita 🐸.

Saaristolounaan jälkeen teimme luupalapeliä.

Lähes 2 miljardin vuoden ikäinen kallioperä kertoo lukijalleen jännittävää historiaa.

Reittisuunnitelmia.
Rakkolevä on Itämeren avainlaji. Se tarkoittaa, että jos rakkolevä häviäisi merestä, monen eliölajin elämä muuttuisi vaikeammaksi, jopa mahdottomaksi.

Lämmin sää ja kuivapuku voi aiheuttaa hypertermian eli lämpöhalvauksen. Siksi pitää juoda riittävästi ja viilentyä vaikka dippaamalla mereen. Annika teki ohjeiden mukaan 😊.

The Boss! Retken vetäjän auktoriteetti syntyy mm. taidoista ja varusteista 😉.

Retken vetäjällä vastuu painaa....

Yöpymispaikka löytyi Mellanlandetista. Tuuli 6 m/s ja takaa tulevat aallot synnyttivät suuren nälän. Piti päästä nopeasti rantaan.

Jarkon ja Peterin kesäkeittiössä valmistui vuohenjuusto-broiler-pekoni rullia kermakastikkeessa, wokvihanneksia ja nuudeleita. Ruokajuomana oli puolikuivaa valkoviinia. Jälkiruokana tarjoiltiin uunissa kypsennettyä kauraomenapaistosta vaniljakastikkeella.

Ruuan jälkeen piti levätä.

Timon kesäkeittiössä valmistui muun muassa juureksia, papuja ja broilersuikaleita - saaren omilla ruohosipuleilla maustettuna tietysti.

Ruuan jälkeen eristäytydyttiin toisistamme someen.

Ritan ja Tuijan kesäkeittiössä valmistui pikainen BlåBand Pasta Bolognese. Lisää vain kiehuva vesi ja silleen... Niin, ja sekoitettiin myös. Nopeaa ja tehokasta 😁.

Auringonlaskua katsellessa otettiin ihan muutama kuva mannerjäätikön kuljettamalla siirtolohkareella.

Ja nautittiin hyvästä seurasta ja viinistä.

Se on kuu.
Kuivapuvut kuivuivat sunnuntai-aamun auringossa.
Kaunis ruoholaukka - tuttavallisemmin ruohosipuli.
Karhunsammaleiden itiöpesäkkeissä kypsyy itiöitä.
Mellanlandetin kaunein puu.
Rapautumiseen ja eroosion synnyttämä kolmiolampi.
Sininen hetki.

Mellanlandetin eläimet näyttäytyivät sunnuntai- aamulla. Ensin puutiainen...

Sitten komeat rantakäärmeet.... Naapurimme kivenkolosta.

Sunnuntaina lähdimme kotimatkalle Höglandin kautta.

Fury ja meri 💙.

Ennen kotimatkaa Peter ja Jarkko tekivät eskimot.

Suuntana Högland.

Jukka oli retkemme EA-vastaava. Onneksi hänen taitojaan ei niissä asioissa tarvittu. Sen sijaan löysimme hänestä loistavan saaristo-oppaan.

Höglandin korkein kohta kohoaa 42 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen huipulta muinaiset torpparit seurasivat sään kehittymistä ja hylkeitä. Me emme nähneet hylkeitä, mutta näimme jälleen kerran uskomattoman kauniin Gullkronan selän. Meren.

Timo, luottokuvaajamme 💙.

Saavuimme takaisin Paraisten portille sunnuntaina iltapäivällä. Täydellinen viikonloppu saaristossa päättyi. Kiitos Peter, Annika, Jukka, Jarkko, Timo ja Tuija. Teitte retkestäni unohtumattoman.

Made with Adobe Slate

Make your words and images move.

Get Slate

Report Abuse

If you feel that this video content violates the Adobe Terms of Use, you may report this content by filling out this quick form.

To report a Copyright Violation, please follow Section 17 in the Terms of Use.