Loading

Haastattelussa Antti Laato teksti: erik rosendahl

Turkulainen Antti Laato (s. 1961) oppi shakin isältään ja alkoi pelata Turun Normaalilyseon shakkikerhossa. Vuosi oli maaginen 1972:

– Saman vuoden jouluna sain vanhemmiltani lahjaksi Eero E. Böökin Fischer-kirjan. Kävin läpi pelit innolla ja moneen kertaan. Äitini kirjoitti runon, jossa hän kannusti poikaansa: ”Äly istuu Antin päässä / eikä ole järki jäässä / Harrastus on mainio / shakki pelien kuningas...”

Laato koki shakin loogisuuden lumoavana:

–Melko pian aloin käydä mielessäni läpi Böökin esittämiä varianttivaihtoehtoja, mikä edesauttoi huomattavasti shakillista laskemiskykyä.

Turun Shakinystäviin liittynyt koulupoika käytti melkoisesti aikaa shakkiin ja kehittyi nopeasti kohtuullisen vahvaksi kerhopelaajaksi:

– Ymmärsin kuitenkin, että shakkiin pitäisi panostaa aivan valtavasti, jotta siinä pääsisi kunnolla eteenpäin.

15-vuotiaana Laato päätti, ettei aio tuijottaa shakkilautaa lopun ikäänsä:

– Oli niin paljon muutakin kiinnostavaa, kuten matematiikka ja teologia.

Näistä jälkimmäinen vei voiton, sillä tätä nykyä Antti Laato toimii Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professorina Åbo Akademissa.

Shakki on toki säilynyt elinikäisenä harrastuksena ja kiinnostuksen kohteena:

– Shakki on muun muassa auttanut minua rentoutumaan ja unohtamaan kaiken muun. Toisinaan varsinaisen työni lomassa piristän itseäni katsomalla pelejä netistä tai pelaan jokusen pikapelin.

Professorin työnkuvaan kuuluu jatkuva ajattelu ja kirjoittaminen myös vapaa-ajalla:

– Tällä hetkellä työn alla on viisiosainen Vanhan testamentin selitysraamattu, josta on kolme laajaa osaa valmiina.

Laato on halunnut opettaa shakin myös viidelle lapselleen:

– Shakki antaa hyvän keskittymiskyvyn. Lisäksi pelin avulla voi harjoitella loogista ja järjestelmällistä ajattelua.

Omien lastensa ohella professori on perehdyttänyt innokkaita turkulaisnuoria shakin saloihin:

– 1990-luvun lopulla minulle tarjoutui upea tilaisuus toimia lahjakkaiden nuorten shakkitutorina. Yksi lahjakkuuksista oli Vilka Sipilä, joka sai TuTS.n valmennusryhmässä oppia myös minua vahvemmilta pelaajilta.

Opastus tapahtui harvinaisen komeissa puitteissa:

– Turun tuomiokirkkoseurakunta antoi meille pelitilan tuomiokirkon pääsisäänkäynnin viereisestä Domcafesta. Paikka tuli lapsillemme niin tutuksi, että kerran tuomiokirkon ohi ajaessamme alle kouluikäinen poikamme huudahti: ”Katsokaa, shakkikerho!”

Työ shakkinuorten parissa poiki lopulta kirjan Syvemmälle shakin salaisuuksiin: opettajina juutalaiset mestaripelaajat, jonka Atena-kustannus julkaisi vuonna 2003:

– Pohtiessani sitä, miten shakin alkeet tulisi opettaa nuorille halusin selvittää, millä tavoin shakin teoriaa oli käsitelty aivan varhaisimmissa shakin oppikirjoissa. Kävi ilmi, että merkittävimmät oppikirjat olivat juutalaisten kirjoittamia: Emanuel Lasker, Siegbert Tarrasch, Aron Nimzowitsch ja Richard Réti.

Juutalaisuuden tutkijalle tämä oli erityisen kiinnostava havainto:

– Oli verraten helppoa löytää todisteita sille, että shakki on pitkään kiehtonut juutalaisia ja peli on ollut varsin suosittu heidän kulttuurissaan. Esimerkiksi keskiaikaiselta juutalaiselta raamatunselittäjältä Abraham Ibn Esralta (n. 1092–1167) löytyy shakkiaiheinen runo.

Juutalaisesta shakkikulttuurista kiinnostuneille professori Laato suosittelee Victor A. Keatsin teosta Chess in Jewish History and Hebrew Literature vuodelta 1995.

Laaton omiin suosikkikirjoihin kuuluu Laskerin pieni filosofinen teos Kampf (Taistelu):

– Kirjasessaan Lasker vertaa elämää shakkiin. Elämä on täynnä taistelutilanteita, joissa on aina otettava huomioon myös toisten tekemät ”siirrot” eli ratkaisut. Laskerin kirja antaa oivan esimerkin peliteorian alkeista. Shakin pohjaltahan moderni matemaattinen peliteoria kehiteltiinkin. Laskerin kirjan avulla shakkia voikin luonnehtia jonkinlaiseksi taiteelliseksi kuvaksi elämästä.

Laato kertoo pitäneensä kerran shakkihartauden pelistä kiinnostuneille seurakuntalaisille:

– Päätin valita tilaisuuteen yhden shakkitehtävän, jonka ratkaisua pohdimme yhdessä. Sen jälkeen pidin lyhyen hengellisen opetuksen tehtävän pohjalta. Valitsin Samuel Loydin (1841–1911) lumoavan kauniin tehtävän, joka kantaa nimeä Steinitzin gambiitti.

Samuel Loyd, 1. palkinto, Checkmate, 1903

Kolmen siirron matti

– Ratkaisua on todella vaikeaa keksiä, sillä 1.Kf1–e2!! rikkoo kaikki shakin perusperiaatteet. Ja mustien nappuloiden helvetti pääsee irti, sillä musta voi nyt shakata f1:stä korottamallaan daamilla. Valkea jatkaa 2.Ke2–e3!!, jolloin musta voi shakata monin tavoin valkean kuningasta. Mutta valkea torjuu kaikki yritykset ja tekee paljastusshakilla matin.

Tehtävän kauneus piilee siinä, että se kuvaa omalla loogisella voimallaan elämän pahuutta, joka pääsee toisinaan irti inhottavalla voimallaan:

– Kaiken keskellä hallitsee kuitenkin valkea kuningas, joka siirtyy eteenpäin tuhoamaan pahuutta edustavan mustan kuninkaan.

Teologian keskeisiä kysymyksiä onkin ”laudan tapahtumia hallitsevan valkean kuninkaan” olemus, ja toisaalta pahuuden ongelma. Miksi kaikkivoipa Jumala hyväksyy maailmassa ilmenevän pahuuden ja antaa ihmisten kärsiä? Filosofi Leibniz käytti tästä jännitteestä 1700-luvulla termiä ”teodikea”:

– Muistan kun toimitin kansainväliselle kustantamolle (Brill, Leiden) teoksen Theodicy in the World of the Bible (2003), jossa tarkastellaan muinaisen Lähi-Idän ja vanhojen Raamatun tekstien kautta pahuuden ongelmaa ja sitä, miten pahuutta on yritetty ratkaista muinaisissa uskonnoissa. Kirjaa tehdessäni sain muistutuksia kärsimyksestä elävässä elämässä, ei vain filosofisena pohdintana.

Teoksen pohjalta luentoa pitäessään Laato sai tiedon äitinsä kuolemasta. Kirjoitusvaiheessa häntä väitöskirjan tekemisen aikana ohjannut professori kuoli syöpään. Saatuaan kirjan kustantajalta hän sai samana päivänä puhelun tuntemattomalta naiselta, joka kertoi miehensä, Laaton vanhan shakkiystävän, menehtyneen onnettomuudessa:

– Juuri kärsimys muodostuu usein ongelmaksi uskoa Jumalaan. Kristittynä ajattelen toisaalta niin, että pahan valta on monin tavoin sidottuna maailmassa. Voisi tapahtua niin paljon pahaa, mutta meitä suojellaan. Usein kuuleekin sanottavan, että tuolla ylhäällä on joku, joka pitää minusta huolen ja varjelee lapsiani.

Laato on löytänyt oivallisen shakkiaseman kuvaamaan tätä pahuuden sidottuna olemista:

ShortTimman, Tilburg 1991

– Mustan koko “paha” armeija on sidottu, ja se on voimaton toimimaan. Valkea hallitsee asemaa täydellisesti, eikä mustalla ole keinoa vapautua sidonnasta. Shortin pelaama 31.Kh2! saattaa vaikuttaa ajanhukalta, mutta kuningas lähteekin tekemään mustasta mattia. Seurasi 31...Tc8 32.Kg3!! Tce8 33.Kf4!! Lc8 34.Kg5!! jatkona Kh6 ja matti g7:stä.

Laato pitää shakkia älypelinä, jonka loogiset asemat voivat näyttäytyä myös taideteoksina:

– Teologina leikin toisinaan näillä taideteoksilla ja sidon niihin tulkintoja, jotka puhuvat elämästä ja kuolemasta. Ne kertovat niistä ikuisista kristillistä totuuksista, jotka ovat elämää suurempia.