Loading

Väärin sammutettu! Poliisin näkemys pelastustoimen sammutus - ja raivaustyöstä

Rakennuspalot aiheuttavat vuosittain keskimäärin 126 miljoonan euron materiaalivahingot, niiden määrän ollessa noin 5700 kappaletta. Yli 40% rakennuspaloista liittyy ihmisen tuottamuksellinen teko tai laiminlyönti, joka täyttää mahdollisesti jonkin rikoslain tai muun lain tunnusmerkistön. Tulella tehdyistä tuhotyö -rikoksista poliisi pystyy selvittämään vain noin 30%. Poliisin ja pelastustoimen säröilevä yhteistyö maksaa vakuutusyhtiöille miljoonia.

Väärin sammutettu! -tutkimuksen hypoteesit:

  1. Pelastustoimen suorittamassa pelastus-, sammutus- ja raivaustyössä tuhoutuu mahdollisia rikokseen liittyviä todisteita
  2. Pelastusviranomaiset tiedostamattaan muuttavat tapahtumapaikkaa tarpeettomasti ja vaikeuttavat siten poliisin tutkintaa.
  3. Pelastusviranomaiset eivät havainnoi riittävästi palopaikalla asioita, jotka voisivat helpottaa rikoksen selvittämistä, toimia näyttönä rikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä ja teon vakavuuden asteesta.
  4. Pelastusviranomaisilla on hallussaan poliisin kannalta oleellista tietoa, joka ei välity sitä oikea-aikaisesti tarvitsevalle poliisiviranomaiselle.

PELASTUSTOIMEN RAIVAUSTEKNIIKASTA

Palomiehet ajattelevat tapahtumia oman ammatillisen minäkuvansa sekä saamansa koulutuksen kautta. He näkevät tulipalon nimenomaan tulipalona, sen ilmiönä sekä omalle alalleen tyypillisten toimenpiteiden kohteena. Palomiehet eivät näe tapahtumapaikkaa mahdollisena rikospaikkana eivätkä myöskään tästä syystä osaa ottaa huomioon poliisin toiminnan tavoitteita. Jos palomiehet ymmärtäisivät, että raivaustyö vaikeuttaa poliisin tapahtumapaikan tutkintaan, he varmasti tekisivät arvopunnintaa pelastustoimen ja poliisin tavoitteiden välillä. Valitettavasti poliisi pitää usein palomiesten suorittamaa raivaustyötä harkitsemattomana ja ylimitoitettuna, ja sen haittaavan poliisin tutkintaa.

” Monesti oon huomannut sen, et ne mielellää lyö paikan ihan matalaks. Kaadetaan seinät, katto ja kaikki muu, ihan niinko tieksää sillai viimisen päälle, ettei varmaan saada mitään selvää.” –palokoiran ohjaaja

Poliisin tekniset tutkijat joutuvat usein yhdistelemään raivattuja seinän rakenteita toisiinsa yrittäessään hahmottaa palokuviota ja määrittäessään syttymispaikkaa. Palomiesten olisi hyvä raivatessaan pystyä ajattelemaan päästäisiinkö samaan lopputulokseen keinolla, jolla muutettaisiin vähemmän tapahtumapaikkaa ja jolla voitaisiin edistää tapahtumapaikan autenttisuuden säilymistä.

PALOKOIRAN KÄYTÖN HUOMIOIMISESTA

Sammutusraivauksen aikana palanutta materiaalia siirrellään paikasta toiseen ja jopa ulos rakennuksesta. Raivaukseen käytetään hyvin usein moottorisahaa, joista irtoaa polttoainejäämiä ympäristöön. Tämä vaikeuttaa jälkikäteen paikalle saapuvan poliisikoiran työtä sekä laskee palojätenäytteiden näyttöarvoa, ellei pelastustoimen aiheuttamia koiran merkkauksia ja positiivisia palojätenäytteitä pystytä luotettavasti erottelemaan muista näytteistä.

”Kun kämppä on tyhjennetty, kaikki kaksi huonetta siihen yhteen kasaan, Ni jos sielt pihas kaivetust kasast löytyy bensa jäämii, niin sitä on aika vaikea arvioida mistä se on peräisin. Jos on näppärä jätkä epäiltynä siihen juttuun ni se pystyy puhumaan asian selkeeks.” –palokoiran ohjaaja

Monesti poliisin palokoira merkkaa pelastustoimen raivaamaan palojätekasan asunnon ulkopuolelta. Vaikka kasasta saataisiinkin otettua palojätenäyte, niin on vaikea jälkikäteen osoittaa, missä palava neste asunnossa on sijainnut vai onko se peräisin pelastustoimen polttoainekäyttöisistä välineistä. Moottorisahan käyttöä raivauksessa tulisikin tarkkaan harkita, jos syttymissyy ei ole tiedossa. Jos sammutus- ja raivaustyössä katsotaan tarpeelliseksi käyttää moottorisahaa ja purkaa rakenteita, tulisi suorittaa arvopunnintaa voidaanko sama työ tehdä sähkökäyttöisillä tai hydraulisilla välineillä.

KONTAMINAATIOSTA JA AUTENTTISUUDESTA

Poliisi käyttää kaikkien näytteiden tahattomasta siirtymisestä nimitystä kontaminaatio. Helposti siirtyviä näytteitä ovat mm. karvat, kuidut, lasi sekä dna. Kontaminaation välttämiseksi, poliisin itse tulee tarkoin harkita, keiden ihmisten kanssa sama poliisimies on fyysisesti tekemisissä. Esimerkiksi poliisin ollessa kosketuksissa epäiltyyn ja tämän jälkeen rikospaikkaan saattaa epäillyn vaatteiden kuituja siirtyä tahattomasti poliisin vaatteissa rikospaikalle, jolloin siirtyneet kuidut sitovat epäillyn virheellisesti rikospaikkaan. Vastaavaa kontaminaatiota saattaa syntyä palomiesten liikkuessa tapahtumapaikalla huoneesta toiseen tai heidän ollessa kosketuksissa uhrin ja epäillyn vaatteiden kanssa.

Rakenteeltaan kevyet todisteet, kuten tupakan tumpit, kynttilän ja tulentekovälineiden jäänteet, siirtyvät helposti sammutus- ja raivaustyön aikana, jonka jälkeen niiden alkuperäistä paikkaa on vaikea määrittää. Esimerkiksi tupakan tumppien siirtyminen palomiesten jalkineissa asunnon parvekkeelta sisälle olohuoneeseen, saattaa aiheuttaa poliisille väärän tutkintalinjan valitsemisen ja johtopäätelmän siitä, että palon uhri olisi tupakoinut sisällä. Lisäksi palomiehet saattavat liikkuessaan palopaikalla tahattomasti aiheuttaa teknisten näytteiden mekaanista tuhoutumista (näitä ovat mm. sormen-, jalkineen- ja renkaanjäljet).

” Usein se koko palokunnan väki koko vpk:n hälytysosasto käy siel palohuoneistossa joka huoneessa. Ihan vaan kattomassa onks siel mitään. Ja se on niinku siit pitäis vaan päästä eroon” –tekninen tutkija

Eräs rikosylikonstaapeli nimitti tätä palomiesten uteliasta käytöstä ”palomiesturismiksi”. Ilmiölle on tyypillistä, että jokainen sammutusyksikön jäsen ja muut tehtävälle saapuneet palomiehet käyvät tilassa sisällä vilkaisemassa palopaikkaa sekä arvioimassa syttymissyytä ja palon voimakkuutta, vaikka se ei heidän tehtäviin kuuluisikaan.

Poliisin teknisten näytteiden säilymisen turvaamisessa tärkeintä on, ettei autenttisuutta väheksytä ja että palopaikka eristetään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ihminen on luonnostaan utelias ja se muuttaa tapahtumapaikkaa pääsääntöisesti tiedostamattaan. Jos jokainen palomies käy vain vilkaisemassa, mitä palo on saanut aikaan, on riski todistusaineiston tuhoutumiselle suuri.

VIDEO- JA VALOKUVAAMISESTA

Hälytykselle lähdettäessä tulisi muistaa laittaa ajoneuvoissa olevat videokamerat päälle ja mahdollisuuksien mukaan suunnata ne palavaan kohteeseen ajoneuvosta poistuttaessa. Nämä eivät ole itsestään selvyyksiä, sillä usein kamera unohdetaan laittaa päälle. Nauhalta saadaan selville mm. palopaikalta poistuvien ajoneuvojen rekisteritunnukset ja sitä kautta autojen omistussuhteet.

Poliisin mukaan olisi hyvä, jos pelastustoimen ensimmäisen yksikön savusukeltajilla olisi edes toisella tallentava vartalokamera. Kamerasta pystyttäisiin saamaan kuvamateriaalia sammutushyökkäyksen alkuvaiheista ja palon voimakkuudesta, sekä mahdollisesti kuvaa tapahtumapaikan muuttamisesta. Myös lämpökameroiden tallenne ja kuvienotto-ominaisuuksia tulisi lisätä.

Jos pelastustoimella on resursseja, palopaikan videokuvaus tulisi aloittaa heti kohteeseen saavuttaessa sammutustöiden ollessa vielä käynnissä, sillä tulipalo tuhoaa koko ajan mahdollista rikospaikkaa ja samalla myös todistusaineistoa. Kuvaaminen tukisi myös operatiivisen tilannekuvan ylläpitämistä, työturvallisuutta ja oppimista.

VIESTINNÄSTÄ JA SEN KEHITTÄMISESTÄ

Poliisi tarvitsee pelastustoimen tietoja, mutta yhteistä kanavaa tai tietojenvaihtokulttuuria ei viranomaisten välillä ole. Pelastustoimen olisi viimeistään nyt hyvä aloittaa tapahtumien ja toimenpideraporttien kirjaaminen, jotka olisivat myös tarvittaessa poliisin luettavissa. Tämä edistäisi myös tuottamuksellisten palojen esitutkinnan aloittamista ja oikeuskäytännön kehittymistä.

Toimenpideraporttien kirjaaminen olisi helppo aloittaa poliisin kenttäjohtojärjestelmän (POKE) ja pelastustoimen kenttäjohtojärjestelmän (PEKE) väliselle yhteiselle blogille. Blogi madaltaisi viranomaisten välistä viestintäkynnystä sekä täyttäisi pelastuslakiin kirjatun ilmoitusvelvollisuuden tahallisista ja tuottamuksellisista paloista. Lisäksi pelastustoimen palontutkinnan tuotteeksi olisi ajankohtaista lanseerata laadukas tutkintapyyntö poliisille. Tutkintapyyntö laadittaisiin, jos pelastustoimen palontutkinan aikana haivaitaan laiminlyöntiin, tahallisuuteen tai muuhun rikokseen viittaavia asioita (esim. RL 34 luku 7§ Yleisvaaran tuottamus.) Tutkintapyyntö madaltaisi tuottamuksellisten tulipalojen tutkintakynnystä, edistäisi tuottamuksella aiheutettujen tulipalojen oikeuskäytännön kehitystä ja hyödyntäisi pelastustoimen asiantuntijuutta palojen tutkinnassa.

SISÄINEN TURVALLISUUS YHTEISENÄ TAVOITTEENA

Valitettavasti pelastustoimi ei huomioi riittävästi poliisin tavoitteita sammutus- ja raivaustyössä. Rohkenen väittää, että kehitettävää on myös tieliikennepelastamisessa ja ensihoidon tehtäväkentällä. Kehitystarpeen tunnistaminen on ensimmäinen askel edistyksellisempään viranomaisyhteistyöhön ja toiminnan laadun parantamiseen.

Kehittämisen vastuun jakavat niin poliisiammattikorkeakoulu kuin pelastusopisto, joissa opiskelijoille luodaan pohja poliisin ja pelastustoimen yhteistyölle. Myös poliisihallituksen tulisi tunnistaa pelastustoimen sijoittuminen toimintaympäristöön ja tukea pelastustoimen kehittämisestä suuntaan, joka edistää poliisin omia tavoitteita.

Sisäinen turvallisuus on pelastustoimen ja poliisin yhteinen tavoite, jossa tehokkain keino tuottamuksellisten ja tahallisten tulipalojen ennalta ehkäisyyn on tekijöiden edesvastuuseen saattaminen. Samaa mieltä ovat varmasti myös vakuutusyhtiöt ja Suomen kansalaiset, jotka maksavat kalliisti selvittämättömistä tulella tehdyistä rikoksista.

Nikunoja, Martti 2019: VÄÄRIN SAMMUTETTU! Poliisin näkemys pelastustoimen sammutus- ja raivaustyöstä. Poliisi (AMK). Poliisiammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

Instagram ⬇️

Credits:

Luotu käyttämällä kuvia, jotka on tehnyt Matt Chesin - "Firefighter Overhaul" • Dose Media - "GoPro Hero Session 5" • Harri Kuokkanen - "untitled image"