"Olen vetänyt kummituskierroksia Oulun alueella vuodesta 2010 asti. Kuulen joka vuosi lisää tarinoita kaupungissamme majailevista aaveista, vaikka kertomuksia on jo nyt hurjan paljon", naurahtaa kummituskierrosten opas Tanja Nyman. ”Kaupunkihan on perustettu jo vuonna 1605, joten kaikenlaisia tarinoita mahtuu yli 400 vuoden ajalle.”
Aaveissa on omien aikojensa eri yhteiskuntaluokkien edustajia. Franzénin talon vanhasta koulusta pitää huolta edesmennyt kirjailija ja opettaja Sara Wacklin ja Jumprussa mehua käy tilaamassa vankityrmässä menehtynyt hollantilainen merimies. Lääninhallitukseen on jäänyt vaeltamaan aatelisnaiseen onnettomasti rakastuneen lakeijan henki. Työntekijä oli hirttäytynyt kellariin koska oli saanut rukkaset ylempiarvoiselta lempensä kohteelta.
Yleensä kummitusten mielletään ilmaantuvan vanhoissa taloissa, joilla on oma pitkä historiansa asukkaineen. Havaintoja on tehty myös uudemmissa rakennuksissa. ”Jos talo on rakennettu vaikkapa vanhan tilalle, saattavat haamut jäädä tontille, jossa ovat asuneet." Usein myös jonkin dramaattisen onnettomuuden jälkeen aaveet saattavat ilmoittaa itsestään entisessä kodissaan.
Byströmin talon harmaa rouva
Vanhojen rakennusten historia on kiinnostavaa ja joskus niiden kummitukset halutaan tunnistaa joksikin henkilöksi, joka on niissä elämänsä viettänyt. Tervaporvari Otto Ravander rakensi Byströmin talon kiviosan Oulun palon jälkeen äidilleen ja loput itselleen kauppakartanoksi. Nykyiset työntekijät saattavat kuulla talossa askelia työhuoneen ulkopuolelta. Kun askeleet ovat pysähtyneet oven taakse siellä ei ole kuitenkaan ketään. Rakennuksessa on myös nähty vanhempi rouvashenkilö, joka on kuitenkin hävinnyt heti havainnon jälkeen. Uumoillaan, että Ravanderin äiti on jäänyt vahtimaan taloa kuolemansa jälkeen.
Pallaskorttelin siivousintoilija
Keskustan alueella kummitukset viihtyvät myös Pallaskorttelissa. Kahvila Bisketin ja ravintola Istanbulin työntekijät ovat nähneet harmaan hahmon kerroksissa. Säästöpankki Optian hissi elää ihan omaa elämäänsä ja Oluthuone Leskisen työntekijät ovat kuulleet sulkemisajan jälkeen iloisen kuuloista metakkaa, ikään kuin paikalle olisi jäänyt näkymätön seurue jatkamaan juhlintaa. ”Jos Leskisen tai Istanbulin juomavarastossa on epäsiistiä, saattavat oluttynnyrit kaatuilla itsekseen. Hyvästä siivosta pitävä kummitus osoittaa ilmeisesti mieltään tällä tavalla", Tanja Nyman pohtii.
Linnansaaren Noita-Montonen ryyppäsi ja rähinöi
”Linnansaari on aivan äärettömän mielenkiintoinen paikka, siellä on tapahtunut paljon”, Nyman sanoo. Yksi tarinoista kertoo rääväsuisesta karjalalaismiehestä, jolla epäiltiin olleen yliluonnollisia kykyjä. Matti Juhonpoika Montonen oli alun perin Käkisalmesta kotoisin. Vuonna 1689 mies tuomittiin monivaimoisuudesta, ja pistettiin Linnansaaren tyrmään tuomiotaan suorittamaan.
Kerrotaan että vankina ollessaan Montonen paransi sairaita eläimiä ja ihmisiä noitakeinoilla. Hän oli kova suustaan, vietti rietasta elämää ja juopotteli. Legendan mukaan hän osasi sytyttää tulen minne vaan paljain käsin ilman tikkuja tai muita sytykkeitä. Iltaisin tyrmästä kuultiin kovaa väittelyä, Montonen oli huutanut ja käyttänyt karkeita voimasanoja. ”Pysy sinä sillä puolen, ei sinulla ole tänne mitään asiaa”, kuultiin Montosen tiuskivan kovaan ääneen.
Noituuksien ja jumalan sanan väärinkäytöstä tämä velhona pidetty mies tuomittiin kuolemaan 1690. Päivää ennen mestausta Montonen löydettiin sellistä kuolleena naama raadeltuna. ”Kun asiaa oikein perin pohjin tutkittiin, tultiin siihen lopputulokseen, että Matti Juhonpoika oli ottanut yhteen itsensä paholaisen kanssa”, Tanja Nyman kertoo.
Montosen legenda eli pitkään ihmisten mielessä. Vuonna 1793 Oulun linna räjähti salaman iskiessä ruutikellariin, ja ihmisten mielestä se oli Noita-Montosen tekosia. Tämän lisäksi oululaiset väittivät, että olivat nähneet Montosen haamun ratsastavan kivien päällä Pikisaareen päin.
Haaransillan kummitus
Kummitukset voivat pistäytyä myös auton kyydissä. Haamuliftareista kertovia kaupunkilegendoja löytyy joka puolelta Suomea. Oulun seudulla kerrotaan, että nuori nainen oli hukkunut Liminganjokeen Haaransillan kohdalla. Naisen haamu on liftannut autojen kyytiin samalla paikalla nelostien molemmin puolin.
Avoin suhtautuminen
Oulun oppaiden jäsenet kävivät aikoinaan kummituskierroksilla Keski-Euroopan maissa, kiinnostuivat aiheesta ja alkoivat miettimään löytyisikö Oulusta kummitusjuttuja. Tarinoita löytyi paljon. Ne leviävät suullisesti kansan keskuudessa ja juttuja löytyy myös kirjallisuudesta sekä lehdistä.
"Suhtaudun avoimesti aavetarinoihin. Olen aina ollut kiinnostunut yliluonnollisista asioista ja mielestäni on mukavaa kun ihmiset tulevat niitä minulle kertomaan", Go Arcticin leivissä oppaana toimiva kieltenopettaja Tanja Nyman toteaa.
Kummitustyyppejä
Pahantekijä: Esimerkiksi Jumprun kummitus, jolle itselleen on tehty pahaa. Jos henkilö kuolee mystisesti ja/tai väkivaltaisesti hän on omasta mielestään kokenut vääryyttä, eikä siirry toispuoleiseen.
Kuollut kulkee: Henkilö palaa tuonilmaisista kertomaan jotain tärkeää asiaa mikä on jäänyt sanomatta.
Sotilas: Kaatunut sodassa, ja vuosien jälkeen tulee hyvästelemään läheisensä.
Talon ja tavaran vahdit: Henkiä, jotka ovat kiintyneet taloon eivätkä malta lähteä pois. Myös tavaroiden mukana voi seurata kummituksia. "Minulla on kavereita, jotka eivät osta kirpparilta tavaroita, koska niiden mukana saattaa tulla epämiellyttäviä asioita . Ystäväni kotiin oli ostettu käytetty piano, ja myöhemmin kävi ilmi että sen mukana tulisi myös soittaja. Eräänä yönä ystävä oli herännyt siihen, että piano oli alkanut soimaan itsekseen."
Sairaala- ja laitoskummitukset, teatterikummitukset
Ennustaja: Tuo huonoja uutisia lähestyvästä kuolemasta.
Räyhähenki eli poltergeist: Yksi tutkituin kummittelun muoto. Kirjallisuudesta löytyy paljon tästä aiheesta, tarinoita 1400-luvulta lähtien.
Työryhmä Antero Lehtonen, Nuutti Peltomaa ja Anna Raudaskoski