Loading

Haastattelussa Atle Grønn Teksti: Erik Rosendahl

Nuori Atle Grønn kohtasi Mihail Talin Oslossa 1989 pikapelissä.

Kun muualla maailmassa sanomalehtien shakkipalstoja on 2000-luvulla karsittu varsin kovalla kädellä, Norjassa niitä on sattuneesta syystä tullut jopa lisää.

Magnus Carlsen -buumi on synnyttänyt mainiolla tavalla monenlaista kysyntää:

– Minäkin sain vuosikaudet syventyä kaikessa rauhassa shakin, eritoten venäläisen shakin historiaan. Eipä siitä juuri kukaan ollut kiinnostunut. Kymmenisen vuotta sitten kaikki muuttui, toteaa KvM Atle Grønn, Oslon yliopiston venäjän kielen professori.

Tuolloin hän alkoi kirjoittaa omaperäistä shakkipalstaa Dag og Tid -viikkolehteen:

– Carlsenin menestys loi paineita mediaväelle. Kun muutkin kirjoittivat, miksei siis myös Dag og Tid. Tapasin lehden toimittajaa säännöllisesti päiväkodin tiimoilta, jossa meidän molempien lapset olivat. Siitä se lähti.

Grønn kirjoittaa lehteen aukeaman verran Carlsenin edesottamuksista, mutta varsinainen helmi on Frå sjakkverda -palsta, joka nimensä mukaisesti esittelee laajasti shakkimaailman ilmiöitä:

– Palstani voi hyvinkin olla maailman ainoa shakkipalsta, jossa ei ole yhtäkään siirtoa. Tässä ollaan joka tapauksessa shakkikirjoittamiseni ytimessä, kun saan kehitellä hyviä shakkitarinoita.

Mikään keltanokka shakkikirjoittajana ei Grønn suinkaan ollut, sillä häneltä oli satunnaisemmin syntynyt juttuja Norjan suurimpiin sanomalehtiin. Ja olihan hän myös toimittanut Norsk Sjakkbladetia parisen vuotta 2000-luvun alkupuolella:

Dag og Tid teki minusta entistä tunnetumman. Pääsin myös Norjan yleisradioyhtiön NRK:n televisiolähetyksiin kertomaan shakkihistoriasta. Parhaimmillaan näitä lähetyksiä on seurannut ainakin hetkittäin lähes kolme miljoonaa katsojaa. Niinpä melko moni vastaantulija tunnistaa minut Oslon kaduilla.

Shakin nopeasti lisääntyneestä arvostuksesta kertoo sekin, että Atle Grønn on saanut julkaista kaksi laajaa teosta suurkustantamolta:

– Shakkikirjani Sjakken eller livet (2016) ja pari vuotta sitten tullut Sjakkgeniene on julkaissut Cappelen Damm, joka on Norjan suurin kustantamo. Kirjani ovat myynnissä kaikissa kirjakaupoissa, joten ne ovat lukijoiden ulottuvilla aivan eri tavalla kuin shakkikirjat yleensä.

On tunnetusti taottava, kun rauta on kuumaa: ensimmäisen shakkikirjansa ilmestymisen aikoihin Grønn alkoi kirjoittaa myös Aftenposteniin, joka on parilla sadalla tuhannella tilaajallaan Norjan johtava sanomalehti:

– Suurmestari Rune Djurhuus oli pitänyt tätä perinteikästä päivittäistä shakkipalstaa vuosikaudet. Häntä ennen shakkitoimittajana oli legendaarinen Knut Böckman (1932–2008), joka totisesti osasi herättää keskustelua: häntä luettiin ja lainattiin laajasti. Olen ylpeä siitä, että saan jatkaa heidän viitoittamallaan tiellä. Tärkeää tietenkin on, että perinne ei katkea.

Hyvän vastaanoton saanut Sjakkgeniene kertoo kuudestatoista shakin maailmanmestarista. Toisena kirjoittajana on monitaituri Hans Olav Lahlum, shakkiorganisaattori, TV-kasvo ja dekkarikirjailija, jonka kynästä on tullut myös politiikkojen elämäkertoja.

Työnjako kirjaa laadittaessa oli selkeä. Grønnin osalle lankesivat luonnostaan venäläiset ja neuvostoliittolaiset shakkinerot Lahlumin keskittyessä läntisempiin maailmanmestareihin:

– Jokainen maailmanmestari kiehtoo minua omalla tavallaan, mutta aivan erityisen kiinnostavia ovat Mihail Tal ja Vasili Smyslov.

Smyslovia Grønn luonnehtii maailmanmestareista tuntemattomimmaksi, mutta myös mieheksi joka oli täynnä paradokseja:

– Vasili Vasiljevitsh oli uskollinen puolueelle ja järjestelmälle, mutta myös harras ortodoksi. Venäläiseen tapaan hän oli fatalisti, jolla oli kaikenlaisia uskomuksia, mutta samalla hän oli erittäin syvällinen shakkiajattelija. Smyslovia pidettiin lempeänä herrasmiehenä, joka kuitenkin osasi toimia kulisseissa itselleen suotuisasti esimerkiksi ulkomaanmatkojen suhteen. Ja olihan hän ollut siirtämässä kilpakumppaniaan Botvinnikia sivuun Helsingin shakkiolympialaisiin lähteneestä joukkueesta 1952.

Taliin Grønnillä on ollut kunnia tehdä lähempää tuttavuutta:

– Suosikkipelaajani vieraili Oslossa keväällä 1989. Hän oli hyvin miellyttävä, joskin raihnainen ainaisten sairastelujen jäljiltä, ja pikapeliä pelatessamme jo jokseenkin väsyksissä. Hän oli minua ennen kohdannut kymmenkunta pelaajaa ja voittanut heidät kaikki. Mutta minulle hän hävisi. Pelimme jälkeen kirjasin siirrot pöytäkirjaan ja sain siihen nimikirjoituksen. Sattumoisin Tal oli tuolloin hallitseva pikapelin maailmanmestari.

Juuri shakki johdatti Grønnin teini-iässä venäjän opintojen pariin. Kovasti shakkiin panostanut nuorimies heittäytyi yhtä kunnianhimoisesti vaativan kielen opiskeluun:

– Pitkän aikaa kello soi seitsemältä aamuisin, jolloin aloin päntätä venäjän kielioppia. Lopetin vasta 10–12 tuntia myöhemmin.

Panostus kannatti, sillä Grønnin venäjän verbien luokittelua käsittelevä väitöskirja sai vuonna 2005 ”Kuninkaan kultamitalin”. Se myönnetään Oslon yliopiston eri tiedekunnissa ansioituneille nuorille tutkijoille.

Professorina Grønn on tehnyt useammankin matkan Venäjälle:

– Olen pitänyt vierailuluentoja eri puolilla maata, Moskovan ja Pietarin yliopistojen lisäksi mm. Ufassa ja Nizhni Novgorodissa. Murmanskissa luennoin kerran Venäjän shakkikulttuurista. Siinä yhteydessä minua haastatteli parikin TV-kanavaa.

Grønn harmittelee sitä, että shakki on kovaa vauhtia yksityistymässä:

– Tämä näkyy Venäjälläkin. Suurimmissa kaupungeissa voi vielä nähdä shakkia pelattavan puistoissa, mutta myös venäläiset pelaavat yhä enemmän omissa oloissaan kännyköillään ja tietokoneillaan. Se on monin tavoin sääli. Muistelen sitä yhteisöllisyyttä, josta minäkin pääsin teini-ikäisenä osalliseksi kerhossani Oslo Schakselskapissa. OSS oli täynnä omaperäisiä tyyppejä.

Yhteisöllisyyttä professori saa toteuttaa mitä suurimmassa määrin omassa perheessään:

– Olemme aito shakkiperhe sikäli, että me kaikki neljä, niin Vibeke-vaimoni kuin poikamme Eskil ja tyttäremme Embla, pelaamme shakkia. Kyseessä ei siis ole vain miesten välinen juttu, isät ja pojat, kuten niin monissa perheissä on laita.

Atle Grønn on myös kilpaillut Venäjällä useaan otteeseen:

– Pietarin lisäksi olen osallistunut turnauksiin mm. Rjazanissa. Ja Moskovasta sain yhden KvM-kiinnityksistäni. Ja olin toki paikalla Sotshissa marraskuussa 2014, kun Magnus kukisti Anandin toistamiseen.