Arkkitehtuuri & muotoilu Oppimispäiväkirja

Tämä on oppimispäiväkirjani Arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus -kurssista. Päiväkirja on kokoelma kurssin aikana tehdyistä tehtävistä ja omista poiminnoistani arkkitehtuuriin, muotoiluun ja kasvatukseen liittyen. Merkinnät kulkevat arkkitehtuurista muotoiluun jonkinlaisessa järjestyksessä.

Arkkitehtuurista

Kiinnostus arkkitehtuuriin on varmaan lapselle luontaista. Lapset rakastavat majojen rakentelua ja erilaisten piilopaikkojen tekoa. Olin alakouluikäisenä uskomattoman aktiivinen huoneeni järjestelijä. Suunnittelin erilaisia pohjakuvia paperille ja järjestin äänestyksiä parhaasta suunnitelmasta perheenjäsenilleni. Toisinaan keksin erilaisia systeemejä, jotka vaativat rakentelua. Tein isälleni piirustukset ja hän - kiltteyttään - toteutti hullut suunnitelmani.

Myöhemmin olen kiinnostunut arkkitehtuurista ja varsinkin mieheni kiinnostuksen sivussa syvemminkin. Yhteisen kotimme kirjahylly täyttyi erilaisista arkkitehtuuria käsittelevistä kirjoista, läppärin selain erilaisista arkkitehtuurin verkkojulkaisuista ja tietokoneen työpöytä SketchUp-tiedostoista.

Nyt oman lapseni puuhailua seuraillessa olen taas palannut omiin lapsuusmuistoihini. Tyttöni saattaa pitkään katsella erilaisia talokirjoja ja kuvitella, ketä taloissa voisi asua. Hänen lempitekemistään on myös selata tabletilta GoogleMapsia ja katsoa, millaisia taloja on vaikka Australiassa.

Olen tänä keväänä ryijyä kutoessani kuunnellut kiinnostavia radio-ohjelmia, mm. Rakenna minut - radiosarja arkkitehtuurista.

Olen usein miettinyt, mitkä asiat tekevät tiloista kiinnostavia ja mukavia. Olen koonnut jo pitkään Pinterestiin kotiin ja mökkiin liittyviä kivoja ratkaisuja.

Arkkitehtuuri ympäröi meitä tiloina ja rakennuksina, elimellisenä osana niin arkea kuin juhlaa. Viihtyisä ympäristö ei synny itsestään eikä sattumanvaraisesti vaan erilaisten valintojen ja päätösten seurauksena. (Arkkitehtuurin ABC 2, 7.)

Taiteilijakodeissa on jotakin jännää. Niissä on usein kiinnostavia, epätavanomaisia arkkitehtuuri- ja sisustusratkaisuja. Olemme kierrelleet taiteilijakoteja monilla kesälomareissuilla ja niitä riittää vielä pitkälle eteenpäin. Tänä keväänä kävin Lapin taiteilijakodeissa Kittilässä: Särestössä ja Einari Junttilan kodissa.

Hvitträsk, Heiskan taiteilijakoti, Ainola ja Halosenniemi

RAKENNE

Tälle kerralle pyydettiin tuomaan mukana jokin rakenne. Päätin tehdä rakenteeksi kasvihuoneen kattorakenteen, mutta innostuin tekemisestä niin, että rakensin lopulta koko pikkuisen kasvihuone-varastorakennuksen. Olipa mukava askarrella. Tulin askartelusta niin iloiseksi (ja myös aamuauringosta), että lopputulos oikein hymyilytti.

Rakenteen tehtävä on synnyttää ja säilyttää rakennuksen muoto. (Roy Mänttäri)

Rakenteen rakentelu olisi hyvä tehtävä myös koulussa. Rakenteen toimivuus ja kestävyys käytännössä tulee testatuksi pienoisversiossakin. Sen jälkeen olisikin hyvä keskustella siitä, millaiset rakenteet ovat kestäviä ja miksi.

Kuokkalan kirkon rakenteet näyttivät minun silmiini erikoisilta.
OOPEAA: Kuokkalan kirkko, Jyväskylä

Kirkkoarkkitehtuuria olen mietiskellyt viime aikoina ikävän asian vuoksi, nimittäin kotikirkkoni ja vihkikirkkoni, Ylivieskan kirkko, paloi vuosi sitten. Kirkko oli vanha, vuonna 1768 rakennettu, joten vanhan kirkon tunnelmaa ei uuteen kirkkoon missään tapauksessa saataisi. Kaupungissa onkin nyt kovasti mietitty, tulisiko rakentaa mahdollisimman hyvin vanhaa jäljittelevä kirkko vai ajatella asia kokonaan uusiksi. Yllä olevasta kuvasta voi päätellä, mitä mieltä itse olen. Kuokkalan kirkko on mielestäni uuden kirkkoarkkitehtuurin hienoimmista.

Käpykammi

MASSA JA MUOTO

Tällä kertaa tutustuttiin massan ja muodon käsitteisiin. Minusta massan käsite tulee selväksi aika hyvin Teemu Kurkelan kuvauksessa:

Jos siristät silmiäsi kaupungilla kulkiessasi, et enää hahmota rakennusten yksityiskohtia. Näet vain niiden kokonaishahmon eli massan.

Tälle kerralle suunnittelin pienen rauhoittumis-/tulistelupaikan Harjulammen rantaan, Käpykammin. Paikka on sekametsäinen rinne, jonka läpi kulkee ulkoilureittejä. Paikka avautuu pohjoiseen Harjulammelle ja sen yli kaupunkia kohti. Erityisesti paikka soveltuu auringonlaskun katseluun.

Käpykammi on muodoltaan kuin kyljellään oleva kuusenkäpy. Kävyn rakenne on murrettu rannan puolelta ja ikään kuin "koverrettu". Sisällä on istuinsija ja sen edustalla on nuotiopaikka. Käpykammin tarkoitus on sulatua ympäristöönsä sopivaksi ja vähän huomiota herättäväksi. Rakenne on puuta ja ulkoverhous tervattua pärettä tai paanua.

Suunnittelussa ideana oli tehdä ympäristöön hyvin sopiva ja huomaamaton rakennus. Vaikka se on arkkitehdin perusohjeista tietääkseni tärkein, usein mielipiteitä jonkin rakennuksen sopimisesta ympäristöön on aina monia. Arkkitehtuurin sulautumisesta ympäristöön Temppeliaukion kirkko on minusta hieno esimerkki. Katsoin joskus dokumentin Temppeliaukion kirkosta ja yllätyin, miten paljon vastustusta rakennusprojekti aikanaan kohtasi. Itse olen aina pitänyt sitä erityisen onnistuneena!

Vain tuntemalla rakennusperintömme ja osoittamalla nöyryyttä paikan asettamien vaatimusten edessä on mahdollista luoda uusia rakennuksia, jotka puhuttelevat meitä sukupolvesta toiseen. (Georg Grotenfelt)
Asemapiirros

MITAT, SUHTEET, MITTAKAAVA

Tänään puhuimme tilakokemuksista. Meidän ryhmällä kokemukset keskittyivät erityisesti Petronellassa koettuihin tilakokemuksiin: toisaalta siellä ollaan avarassa tilassa yläpuolelta tulevien katseiden alla (1. kuva) ja toisaalta myös pöydissä istuvien ihmisten tuijotuksien kohteena siellä kävellessä (2.kuva).

Ylhäältä alas
Alhaalta ylös

TILA, AIKA, LIIKE

Suunnittelimme ryhmälle harjoituksia, joissa tila, aika ja liike tulisivat selkeästi ilmi. Harjoituksissa huomasimme, miten tila vaikuttaa kävelyrytmiimme ja rikoimme sitä tietoisesti kävelemällä hitaasti nopeasti kahvila Lovisan läpi. Toisessa harjoituksessa huomasimme, että tilan koko ja muoto vaikuttaa myös siihen, miten lähellä olemme toisiamme.

Olen mukana Taidevaihde-hankkeessa, jossa toteutetaan taidetoimintaa nuorille tavoitteena kaksisuuntainen kotoutuminen. Projektimme liittyy arkkitehtuuriinkin, sillä tavoitteenamme on ollut tehdä opiskelijoiden oleskelutilasta mukava paikka opiskelijoiden toiveiden mukaan. Aloitimme pohdiskelemalla erilaisia tilakokemuksia. Kokeilimme tilan muuttumista kupla-installaatiolla, jossa teippasimme muovista ison pallon ja täytimme sen ilmalla tuulettimen avulla.

Oli hämmästyttävää, miten pienellä muutoksella tilaan tuli viihtyisä, telttamainen fiilis. Tuntui myös, että kuplan sisässä keskustelua syntyi kuin itsestään ja me ohjaajat pääsimme ikään kuin lähemmäksi opiskelijoita. Harmi, että kuplan sisälle eivät suostuneet tulemaan kaikki opiskelijat. Myöhemmin pohdiskelin, olikohan kupla heille tila, jossa joutui olla toista lähellä.. Se mikä toiselle voi olla mukavaa, toiselle voi olla liikaa.

PINNAT, MATERIAALIT, VÄRIT

Toki tämän kurssin aikana olen pohtinut paljon myös omaa asumistani. Tällä hetkellä oman kodin rakentaminen ei ole ajankohtaista, mutta olen jo pitkään kerännyt Pinterest-taulua kivoista ideoista omaa kotia ja mökkiä varten.

Minulle omin käsin rakennettu omakotitalo isolla tontilla ei ole mikään tulevaisuuteen kirjoitettu näky. Tykkään tästä asumisen ja elämisen cross-overista, siitä, että monenlaiset asumisen ja elämisen muodot ovat ihan ok. Ei ole kovin outoa olla kolmekymppinen vuokralla asuva perheellinen opiskelija. En tiedä onko se edes ollut joskus toisin, mutta vanhempiemme ikäisillä on kovasti myynnissä isoja, omin käsin rakennettuja omakotitaloja, joista luopuminen tuntuu olevan samalla kovin vaikeaa.

Haaveilen yksinkertaisesta, käytännöllisestä ja ajattoman tyylikkäästä asumisesta. Kirjoitan tämän pohdiskelun otsikon Pinnat, materiaalit ja värit -alle tarkoituksella, koska mielestäni niillä on äärimmäisen oleellinen merkitys siinä, miten ajattelen omaa asumistani. Niistä muodostuu tunnelma. Uskoisin, että juuri pintamateriaalit ja valon käyttäytyminen niissä saavat minutkin klikkailemaan kiinnostavia asuntoja Pinterestissä.

Rakennuksen materiaalit vaikuttavat olennaisesti sen välittämään viestiin. (Pentti Kareoja)
Ryo Yamadan koti Hokkaidossa

Kiinnostuin valtavasti tästä Ryo Yamadan talosta Japanissa! Tuollainen yksinkertaisuus ja muunneltavuus olisivat huikeita talon ominaisuuksia. 1950-luvulla oli pyrkimys ajattomuuteen sekä taiteessa, että muotoilussa ja arkkitehtuurissa. Minusta sellaisen ajatuksen pitäisi olla jokaisen muotoilijan ja arkkitehdin lähtökohta. Jos tehdään kerralla kunnollista ja ajatonta - se voi olla myös ekologista ja kannattavaa.

Omalla tontilla puuhasteluun ja rakennussuunnitteluun olen kuitenkin jo päässyt, nimittäin meillä on rakenteilla mökki.

Ossi Hintsala: Lintutorni, 2017

Mitä arkkitehti tekee?

Olen seurannut sivusta mieheni veljen arkkitehtuuriopintoja. Olen kiinnostuksestani kysellyt opintojen sisältöjä. Vaikuttaa siltä, että opinnot keskittyvät kovasti tekniseen osaamiseen, mutta taiteellinen ajattelu ja soveltavat alat jäävät kovin varjoon.

Kun sitten luen arkkitehtien kertomuksia suunnittelemistaan rakennuksista, kertomuksissa painottuu ennen kaikkea taide ja tunne, eivät tekniset yksityiskohdat. Viimeksi kiinnitin asiaan huomiota lukiessani artikkelia Puustinen & Hara -työparin työskentelystä. Päätän ottaa asiasta selvää ja etsin "arkkitehtuurin arkkityyppien" ajatuksia. Mitä enemmän asiaa selvitän, sitä ilmeisemmäksi käy, että tämä on todella tärkeä osa arkkitehtuuria. Alvar Aalto kertoo dokumentissa:

"Meillä on teknilliset keinot vaikka mihin, mutta niiden humanisoiminen on erittäin vaikea tehtävä."

Juhani Pallasmaa taas pohtii kotien suunnittelun lähtökohtia artikkelissaan Arkkitehti ja kodin käsite. Itse ajattelisinkin, että arkkitehdin ydinosaamista olisi nimenomaan kuulostella näitä tunneperäisiö seikkoja ja taiteellisella ilmaisulla pyrkiä niitä toteuttamaan. Juhani Pallasmaa kirjoittaa:

"Me arkkitehdit suunnittelemme työssämme asuntoja tilan, rakenteen ja järjestyksen todentumina, mutta meillä tuntuu olevan vaikeuksia käsitellä kodin hienovaraisempia, tunneperäisempiä ja vaikeammin määriteltäviä ilmentymiä. Arkkitehtikoulutuksessa opetetaan suunnittelemaan taloja ja asuntoja, ei koteja. Kuitenkin juuri se, että asunto tarjoaa kotipaikan maailmassa, on asunnon käyttäjälle merkityksellinen asia. Asunnolla on muodollisten ja mitattavien ominaisuuksien lisäksi psyyke ja sielu."

Tuoreempaa käsitystä asiasta kertoo Ville Hara dokumentissa Pääsykoe luovaan luokkaan. Hänen mukaansa arkkitehdin koulutuksessa on paljon tekniseen osaamiseen liittyviä kursseja, mutta esimerkiksi psykologiasta ei puhuta mitään. Hmmm...

Muotoilu

Maija Mäkikallin luennossa oli paljon kiinnostavia näkökulmia muotoiluun. Esittelen niistä tässä joitakin minua kiinnostavia kulmia omin ajatuksin täydennettyinä.

Mikä on muotoilutuote? Muotoilutuotteella on aina kulttuurinen kontekstinsa: esine, aika ja paikka. Kulttuuriset merkitykset voivat myös aikojen saatossa muuttua ja vaihtua. Käyttöarvon lisäksi esineillä on symbolinen ulottuvuus. Ne ovat ikään kuin viestejä, jotka kertovat meistä muille - aktiivisesti tai passiivisesti. Esine voi toimia ikään kuin sanattomana kommunikaatiovälineenä. Myös sukupuolisuus ja ruumiillisuus ja ruumiin-kulttuurillisuus näkyvät muotoilussa. Ihmiset ottavat ikään kuin esineet mukaan rakentaessaan sosiaalista identiteettiä. Vaikka esineet kantavat mukanaan merkityksiä, mukana on onneksi myös paljon väljyyttä.

Esineiden erityisyys on siinä, että ne ovat liikuteltavia esineitä ja niillä on ajallista kestoa, niiden merkitykset muuttuvat ajassa ja paikassa. (Maija Mäkikalli)

Ihmisen suhde esineisiin? 1950-luvulla ihmisen suhdetta esineisiin voi kuvata rationaaliseksi: esineitä hankittiin käyttöä varten, ei turhan takia. 1960-70-luvulla tapahtui muutos, jossa ihminen saattoi hankkia esineitä viihdyttääkseen itseään tai tehdäkseen elämästään mukavampaa. Nykyinen teknologia mahdollistaa "oman muotoilujuuden". Nuori voi rakentaa omaa kuvaa some-todellisuuksiin ikään kuin muotoilijana.

Kulutuskulttuuri? Helposti ajattelemme, että kulutuskulttuuri on meidän aikamme ilmiö. Kulutuskulttuuria on ollut aina ja esineillä on ollut varsin merkittävä rooli mm. ylhäisön yhteydessä (hovi-, kartano- yms. kulttuurit).

Muotoilun poliittisuus ja yhteiskunnallisuus? Muotoilu poliittisuus ja yhteiskunnallisuus juontaa juurensa jo 1800-luvulle. William Morris kumppaneineen johti ajattelua, jonka idea oli: kun suunnitellaan kauniita ja käytännöllisiä käyttöesineitä, parannetaan ihmisten elinolosuhteita. Kun kauneus leviää joka puolelle (myös köyhiin koteihin). Myös Suomessa Alvar Aalto 1920-30-luvulla kirjoitti: arkkitehdin tulee miettiä minimiasuntoa, mitä kaikki tarvitsevat asuakseen mukavasti. Myös Annika Rimalan Tasaraita-paita tasa-arvoa osoittava vaate. Rimala halusi suunnitella vaatteen, joka sopii kaikille vauvoista vanhuksiin. Myös kupla-volkkari 1930-luvulla liittyy politiikkaan. Hitler teki Porchen kanssa sopimuksen kansanauton kehittämisestä vuonna 1934. Poliittinen yhteys liudentui toisen maailmansodan jälkeen.

Muotoilu = taide? Perinteisesti muotoilun yhteyteen on aina liitetty taide. Sittemmin muotoilun käsite on laajentunut perinteisestä merkityksestä tuote- ja teollisen muotoilun ulkopuolelle palveluihin ja muihin aineettomiin tekijöihin. Muotoilua käytetään myös toistuvasti yhteiskunnallisen kehityksen välineenä mm. kysymyksenasettelulla: Miten muotoilu voi auttaa tekemään yhteiskunnasta paremman, toimivamman jne. ? Uutena ilmiönä 2000-luvulla valtio on tuottanut muotoilupoliittisia hankkeita: tutkimusrahoitusta ja muotoiluohjelmia. Tämän kehityksen myötä taide -sana on tippunut muotoiluohjelmista kokonaan pois.

Mitä on hyvä muotoilu? Takavuosina hyvään muotoiluun liitettiin toistuvasti edistys, kehitys ja muutos. Silloin myös ajateltiin, että suunnittelutiimi tietää, mitä käyttäjät tarvitsevat ja heillä on myös hyvä maku toteuttaa näitä tarpeita. Nykyään muotoilua tarkastellaan usein kuuden E:n periaatteen kautta: esteettisyys, eettisyys, ekologisuus, ekonomisuus, ergonomia ja elämyksellisyys. Nykyään lähtökohtana on se, että kuluttajat tietävät mitä tarvitsevat ja tuote tehdään heidän tarpeidensa mukaan. Hyvään muotoiluun liittyy se, että kaikki ihmiset ovat suunnittelun silmämääränä (demokratia). Hyvän muotoilun voidaan katsoa sijoittuvan tradition ja innovaation väliin. Minusta se on hyvin sanottu.

Suomalainen muotoilu? Muotoilu on ollut pitkään ollut tuote, joka on ollut helppo viedä kansalliseen yhteyteen ja sen avulla on voitu näyttää kansallista ominaisluonnetta. 1880-luvulla aktiivisesti etsittiin "suomalaista tyyliä", joka olisi erilainen kuin historialliset tyylit. Tuolloin perehdyttiin kansan esineistöön ja pyrittiin löytää kansallista ornamentiikkaa, joka olisi pelkästään suomalaista. Sellaista ei oikeastaan voitu määritellä. Näyttelyihin vietyjä esineitä kuitenkin luetaan suomalaisina esineinä ja niihin liitetään kansallisia ominaisuuksia, vaikka ne eivät itsessään sitä edes edustaisi. Suomalaisuus on muutenkin ollut varsin joustava käsite. Varhaisina aikoina suomalaisuuteen liitettiin kansallinen, primitiivinen "taidekäsityömäinen" tyyli ja vain 10 vuotta myöhemmin sofistikoitunut, skandinaavinen muotoilu.

Suomalainen maku? Suomessa muotoilu usein nähdään "kansallisomaisuutena". Suomalaisen maun ajatellaan olevan terve, puhdas, luontoon liittyvä maku, joka perustuu käyttöesineisiin. Tähän liittyy yksinkertaisuus, funktionaalisuus.. Säätyläinen, kultuvoitunut maku nähdään sen vastakohtana. Harri Kalha kirjoittaa kansallisesta luontoparadigmasta: luonto + suomalainen muotoilu -yhtälö on niin vahva, että se ei pidä edes paikkaansa useiden muotoilijoiden kohdalla, joiden kohdalla oikeasti yhteyttä ei ole edes olemassa - on vain haluttu nähdä niin. Suomessa on ollut muotoiluosaamista pitkään: meitä on arvostettu ja me arvostamme itse itseämme. Tykkäämme leikata Fiskarsin saksilla ja pukeutua Tasaraita-paitoihin. Siihen ei tarvitse kuitenkaan jumiutua, vaan ongelmia riittää jatkuvasti ratkaistavaksi uudenlaisilla tavoilla.

Muotoilukasvatus? Muotoilukasvatus on perinteisesti kuulunut yhtenä osa-alueena taidekasvatukseen. 1980-90-luvun taidekasvattajien mielestä muotoilu erosi "oikeasta taiteesta". Muotoilun arvot asettuivat heidän mielestään ristiriitaan kasvatuksen arvojen kanssa. Muotoiluun liittyy paljon valtakysymyksiä, jotka jättivät varjoonsa vaihtoehtoisia asioita (mm. taidekäsityön arvo). Itse ajattelen, että ei ole väärin asettaa muotoilua keskusteluun monine puolineen, sellaisena kuin se on. Erilaisia muotoilutuotteita tarkastelemalla voitaisiin herkistää oppilaita tunnistamaan muotoilun periaatteita: suhteita esteettisyyteen, kestävään kehitykseen jne.. ja arvioimaan niitä myös kriittisesti.

OMAN KODIN ESINEISTÖ

Tälle kerralle tehtävänä oli kartoittaa oman kodin muotoilutuotteita. Minusta tehtävä kuulosti niin jännältä, että otin sen tosissani! Kirjasin ihan oikeasti ylös kotimme tavarat, joiltakin osin tarkastikin ja osittain arvioiden. Olipa hyvä tehtävä! Samalla tulin monen tavaran kohdalla ajatelleeksi, tarvitsenko sitä.

Viime vuosina ilmestynyt KonMari- metodi on saanut paljon suosiota. Samansuuntaisia periaatteita olen noudattanut kodissani jo pitkään. Olen huomannut, että en suinkaan tule onnelliseksi tavarasta vaan mahdollisimman hallittavasta tavaramäärästä. Olen muuttanut monta kertaa (asunut 13 eri kodissa lapsuudenkodin jälkeen) joten tavaramäärän on pitänytkin olla kohtuullinen. Usein kiireisessä elämäntilanteessa kehotetaan joustamaan ensimmäisenä siivouksesta. Se taas on minulle viimeinen asia, mistä tingin! Jos tavarat ovat paikoillaan, niin on konttorikin järjestyksessä ja hyvinvointi mahdollista.

Lapsen saatuamme tavaramäärä lisääntyi hurjaa vauhtia. Lapsellamme on leluja useimpiin kavereihinsa verrattuna vähän, mutta ihmeteltävää on, että tekemistä on tähän päivään saakka aina riittänyt. Mielikuvituksella mistä tahansa kodin esineistä saa kyllä leikkejä aikaan: paperilla, saksilla, teipillä, niiteillä, kuminauhoilla yms. pääsee jo hyvään vauhtiin. Ja legot - mikä huikea keksintö.

Olen huomannut, että kuluttamisessa on huomattavia eroja sukupolvien välillä. Omien vanhempiemme kulutuskäyttäytyminen välillä ihmetyttää ja toisaalta heidän saattaa olla vaikea ymmärtää valintojamme.

Omien tavaroiden laskeminen olisi hyvä tehtävä myös oppilaille. Luulisin, että alakouluikäisen tavaramäärä voisi olla jopa laskettavissa. Samaan yhteyteen voisi viritellä keskustelua kestävästä kuluttamisesta. Kuluttaminen on kuitenkin niin sidoksissa arvokysymyksiin, että on varmasti hyvä olla sensitiivinen. Varsinkaan pienet lapset eivät tee valintoja itse, vaan ovat ennen kaikkea vanhempiensa valintojen varassa. Oman kodin valintojen "tuomitseminen" ei rakenna hyvää kasvatusyhteyttä ja voi tuntua lapsesta turvattomalta.

PALVELUMUOTOILUA

Tänään miettittiin palvelumuotoilukokonaisuutta. Mietimme ryhmässä, mikä arkielämässä nyppii ja mihin pitäisi saada parempi ratkaisu. Moni meistä asuu kerrostalossa, joiden pihoissa on vain muutamat jätteenkeräysastiat. Niinpä useat kierrätettävät matskut pitää viedä kauas niille varattuihin keräysastioihin. Suunnittelimme siis järjestelmän, jossa kierrätysauton voi tilata kotiovelleen ja näin suurempi osa kierrätysjätteestä päätyy kierrätykseen!

Valoa Valionrantaan -installaatio

IDEA VALOPUISTOSTA

Tänään suunnittelimme ryhmässä käyttöä Valionrannalle. Ehdotimme Valionrannan valjastamista yhteiseen käyttöön, ulkoilmagallerian tapaan. Alue voisi olla paikka, johon erilaiset ryhmät voisivat ilmoittautua tekemään taidetta. Alueella olisi mahdollisuus heijastaa valo- ja videoteoksia. Päätimme tehdä pienoismallin installaatiosta, jolla olisi tarkoitus herättää keskustelua tällaisesta käyttötarkoituksesta alueelle.

Toteutimme installaation piirtoheitintä, taskulamppuja, värillisiä kalvoja, pahvia, styroxia ja muovailuvahaa käyttäen. Nämä välineet löytyvät varmasti myös kouluista, joten isea olisi toteutuskelpoinen jossakin muodossa myös taidekasvatukseen.

Rut Bryk: Kaupunki auringossa

RUT BRYK - kuvataiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun risteymiä

Tehtävä 10 toi heti mieleeni yhden lempitaiteilijoistani, Rut Brykin. Kävin ennen joulua hänen näyttelyssään Oulun taidemuseossa ja jälleen viehätyin! Hänen teoksiaan katsoessa tekee mieli heti alkaa itsekin tehdä jotain samantyyppistä. Vaikka suurin osa teoksista on taulumaisia seinälle ripustettavia, niissä on selkeitä viitteitä arkkitehtuurin ja muotoiluun.

Bryk on tehnyt useita teoksia kaupungeista. Osa teoksista on seinälle ripustettavia, osa pöydälle asetettavia. Minusta on kiinnostavaa, että useat Brykin teokset koostuvat yksinkertaisista perusmuodoista, joita hän sommittelee kiinnostaviksi kokonaisuuksiksi. Hän käyttää myös taitavasti hyväkseen pintoihin luonnollisesti muodostuvia valoja ja varjoja.

Löysin Brykin työskentelystä kiinnostavan, lyhytdokumentin: KulttuuriCoctail.

KAAVOITUS

Rovaniemen kaupungilla on parhaillaan meneillään Metsäruusun kaavahanke:

Asemakaavan tavoitteena on kehittää Metsäruusun alue uudeksi vetovoimaiseksi asuinalueeksi, jossa on myös monimuotoisia palveluja ja liiketiloja. Alueella sovelletaan kiertotalouden ja ekologisen rakentamisen periaatteita. Kaavassa tutkitaan mahdollisuutta osoittaa monipuolisesti hirsi- ja puurakenteisia asuinrakennuksia sekä mahdollisesti erillispientaloja esimerkiksi ikääntyneille. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet muuttaa olemassa olevaa rakennuskantaa monipuolisempaan käyttöön esimerkiksi start-up yrityksille ja kiertotalouden tarpeisiin.

Metsäruusun alue kartalla

Metsäruusun kaavahanketta varten on perustettu asukkaista ja yrittäjistä koottu sparrausryhmä sekä tutkimus ja kehityshanketta varten ohjausryhmä. Näihin on voinut hakea kuka tahansa kaavahankkeesta kiinnostunut. Eräs tuttavani on lähtenyt sparrausryhmään mukaan ja tuntui olevan hankkeesta hyvin innostunut. Hienoa, että kaupunkilaiset ovat tervetulleita ideoimaan! Toivottavasti ryhmä järjestää myös jonkinlaisia "yleisökuulemisia", jolloin hanke saa vielä enemmän moniäänisyyttä.

SEMINAARINMÄEN KAMPUS

Valitsin tehtävään 10 minulle tärkeän paikan, Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksen. Paikkaan liittyy paljon oman elämäni jonkinalisiin taitekohtiin liittyviä merkityksiä ja sen arkkitehtuuri on kaunista. Kampuksella on monenikäisiä ja -tyylisiä rakennuksia, mutta tähän kuvasarjaan valitsin niistä mielestäni kauneimpia.

Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus

Kuvasarjassa näkyy mielestäni hienosti, miten paikan arkkitehtuurin värimaailma sopii ympäristön väreihin. Mäntyjen punaruskeat rungot ovat ikään kuin tiilen värejä ja vihreää on tuotu myös rakennusten sisälle ikään kuin jatkamaan samanlaista maisemaa. Luonnonvalo tulee sisään rakennuksiin kauniisti, sillä siihen on selkeästi kiinnitetty huomiota.

YHTEENVETO

Arkkitehtuurin ja muotoilun pohdiskelu on ollut kiinnostavaa. Kurssilla ehdittiin sen lyhyydestä huolimatta monenlaista ja se herätti eräänlaisen tiedonjanon, jonka jälkeen oma kehittely voi jatkua. Tätä päiväkirjaa on ollut mukava koota. Olen hämmästellyt sitä, miten keskeinen osa elämää arkkitehtuuri ja muotoilu ovat. Kiinnostavia artikkeleita, dokumentteja ja näkökulmia löytyy niin valtavasti, että oli lähes vaikeuksia valita, mitä niistä tähän päiväkirjaan valitsisin.

Olen poiminut tähän pääasiassa muotoiluun ja arkkitehtuuriin liittyviä linkkejä, kasvatukseen en niinkään paljon. Arkkitehtuuri ja muotoilu ovat läsnä jokaisen arkipäivässä ja siksi niiden pohtiminen kasvatuksessa on äärimmäisen kiinnostavaa. Poimintani ovat edelleen vakuuttaneet minut siitä, että arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus todellakin on tärkeä osa taidekasvatusta. Minusta on hienoa, että ne on Suomessa sisällytetty kuvataideopettajien koulutukseen ja 1960-luvulta lähtien.

Moni kurssilla tehdyistä harjoituksista sopisi aivan sellaisenaan kuvataideopetukseen, erityisesti ala- ja yläkoulun kuvataiteeseen. Minusta arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus voi koulussa olla juuri tämäntyyppistä omien kokemuksien havainnointia ja jakamista sekä rakentelua ja visiointia. Arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatukseen on nykyään jo paljon hyviä materiaaleja sekä kirjoina, että netissä. Arkkitehtuurin ABC -opas on mainio käsikirja kuvisopettajalle! Siellä olevat tehtävät ovat täysin käyttökelpoista tavaraa ihan suoraan ja niitä on myös helppo soveltaa eri ikäryhmille. Siksi en ole tähän päiväkirjaan yrittänyt keksimällä keksiä sovellutuksia kasvatukseen, vaan reippaasti soveltaisin tuota kirjaa.

A&M-kasvatuksen ei tarvitse olla mitään erikoista! Arkihavaintojen pohjalta keskustelu pientenkin lasten kanssa syntyy kuin itsestään. Monenlaisilla toiminnallisilla tehtävillä voidaan herätellä keskustelua. Puhuessamme arkkitehtuurista ja muotoilusta puhumme samalla myös itsestämme ja tuntemuksistamme. Siksi ajattelen, että tämä on hyvä alusta kokemusten jakamiselle ja empatiakyvyn kasvattamiselle. Opettaja itsekin voi eläytyä kokijaksi lasten maailmaan - se olisi varmasti kaikille aikuisille terveellistä.

Matti Pikkujämsän kuvitusta

Report Abuse

If you feel that this video content violates the Adobe Terms of Use, you may report this content by filling out this quick form.

To report a Copyright Violation, please follow Section 17 in the Terms of Use.