Taustaa

NEPSY-terapeutti opinnot on suunniteltu jatkoksi NEPSY-ohjaaja opinnoille. Mikäli opiskelija on suorittanut Nepsy-ohjaajan 25 op koulutuksen, Nepsy-terapeutin koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien lisäopintojen kriteerit. Nepsy-terapeutin koulutus on vaativuudeltaan psykoterapiakoulutuksen tasoista.

Kenelle

Koulutus on suunnattu psykoterapeuteille, jotka haluavat laajentaa tarjontaansa ja kelapätevyyttään neuropsykiatrisiin häiriöihin. Lisäksi koulutus on suunnattu Nepsy-ohjaajille, jotka haluavat syventää osaamistaan. Koska koulutukseen sisältyy harjoitusterapiaa, tulee henkilöllä olla mahdollista työskennellä koulutuksen aikana erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten, aikuisten, heidän perheidensä ja verkostojen kanssa. Koulutus sopii hyvin myös sosiaali- ja tereveysalan tai kasvatusalan korkeakoulututkinnon omaaville neuropsykiatrisille valmentajille, jotka haluavat syventää osaamistaan.

Koulutuksen tavoite

NEPSY –terapeutin jatkokoulutuksen suorittanut hallitsee etiologian, diagnostiikan ja erotusdiagnostiikan perusteita sekä toimintaperiaatteita. Hän hallitsee sekä suositusten mukaiset ja näyttöön perustuvat interventiot, niiden indikaatiot ja kontraindikaatiot sekä muita interventioita, jotka kliinisen kokemuksen perusteella ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi.

NEPSY –terapeutilla on integratiivinen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan sekä systeemiseen psykoterapiaan pohjautuva taustateoreettinen viitekehys, ja siitä syystä ymmärrys käyttämiensä lukuisten näyttöön perustuvien tekniikoiden ja interventioiden vaikutusmekanismeista. NEPSY -terapeutti on terapiasuhteen ammattilainen, joka osaa määritellä ja hyödyntää asiakkaiden kanssa hänelle yksilöllisesti soveltuvia menetelmiä, yksittäisistä interventioista laajempiin tekniikoihin, jotka voivat olla esimerkiksi ratkaisukeskeisiä, toiminnallisia, luovia, perheterapeuttisia, sosiokognitiivisia, käyttäytymisterapeuttisia tai muita psykososiaalisen ohjauksen ja neuvonnan menetelmiä. NEPSY –terapeutti ymmärtää myös käyttämiensä erilaisten menetelmien mahdolliset interaktiot – ottaen huomioon myös asiakkaan muu mahdollinen lääketieteellinen hoito ja kuntoutus.

Koulutuksen sisältö

NEPSY –terapeutti (30 op)

1. Neuropsykologian perusteet (3 op)
2. Aikuispsykiatria (5 op)
3. Kliiniset interventiot 2 (5op)
4. Neuropsykiatria 2 (5 op)
5. Integratiivinen psykoterapia 2 (5 op)
6. Vapaavalintaiset opinnot (2 op)
7. Harjoitusterapia (3 op)
8. Lopputyö (2 op)

Toteutus

Nepsy -terapeutin vuoden kestävä koulutus sisältää 18 lähiopiskelupäivää sekä vapaasti valittavat opinnot. Koulutus keväällä 2022 Helsingissä/ minkä lisäksi koulutukseen voi osallistua videovälitteisesti. Lähiopiskelupäivien lisäksi on riittävästi kirjallisuustyöskentelyä, verkko-opintoja, ohjattua harjoitusterapiaa ja oppimistehtäviä. Kouluttajina toimivat Suomen Psykologisen Instituutin asiantuntijakouluttajat. Koulutus on hyvin käytännönläheinen ja muistuttaa rakeenteellisesti psykoterapiakoulutusta.

Vuoden koulutuksen osallistumismaksu on 2800€ jonka voi maksaa osissa, mikäli koulutuksen kustantaa osallistuja itse. Kannattaa tiedustella myös paikalliselta oppisopimustoimistolta ja työnantajalta koulutuksen rahoittamisen mahdollisuuksia, joita eri tahot tarjoavat yrityksille henkilöstön kehittämiseen.

Toimi kuitenkin nopeasti ja varmista paikkasi NEPSY-ohjauksen ja terapeuttisen kuntoutuksen uuden aallon harjalta. Oheisesta linkistä pääset ilmoittautumislomakkeelle:

Koulutuksen lähiopetuspäivät

• Lähiopetuspäivät ovat keskeinen osa koulutusta ja mikäli jollekin päivälle ei pääse, niin opiskelijalle järjestetään ensisijaisesti mahdollisuus osallistua johonkin korvaavaan päivään tai opiskelija voi katsoa koulutuspäivää korvaavat videoluennot. Tarvittaessa voidaan opiskelijan toiveesta sopia muistakin korvaavuusmenettelyistä.

Lähipäivät: 31.1-1.2.2022/ 14-15.3.2022/ 6-7.4.2022/ 23-24.5.2022/29-30.8.2022/12-13.9.2022/ 17-18.10.2022/ 7-8.11.2022/ 19-20.12.2022

NEPSY- ohjaaja 25 op (1 vuosi) + 30 op (1 vuosi) = NEPSY-terapeutti 55 op Neuropsychiatric counsellor / Neuropsychiatric therapist

Suomen Psykologinen Instituutti järjestää maamme johtavien asiantuntijoiden johdolla laadukasta ja tutkimusnäyttöön perustuvaa yliopistotasoista lisä- ja täydennyskoulutusta psykologian, psykiatrian, lastensuojelun, sosiaalityön, kuntoutuksen sekä kasvatuksen ja ohjauksen ammattihenkilöille. Muut koulutuksen järjestäjät, kuten kesäyliopistot ja oppisopimuskeskukset voivat toteuttaa tätä koulutusta yhteistyössä Suomen Psykologisen Instituutin kanssa.

Kognitiivinen psykologia tutkii ihmisen tiedollisia toimintoja. Miten ihminen ottaa tietoa vastaan? Miten tietoa käsitellään ja miten sitä talletetaan? Miten havaitseminen ja muistaminen toimivat? Mitä on unohtaminen? Entäpä muistin vääristymät? Neuropsykologia puolestaan auttaa ymmärtämään psyykkisten toimintojen ja aivotoimintojen vuorovaikutusta.

Koulutuksen suoritettuaan opiskelija osaa tunnistaa ja erotella kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian tutkimuskohdetta, peruskäsitteistöä ja tutkimusmenetelmiä, osaa kuvata havaitsemiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyvien tiedonkäsittelytapahtumien rakennetta ja luonnetta sekä määritellä aistijärjestelmien toiminnan, kognitiivisten prosessien sekä hermoston kehityksen rakenteen ja muovautuvuuden perusteita.

• F90–F98 Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt

• F90 Hyperkineettiset häiriöt

• F91 Käytöshäiriöt

• F92 Samanaikaiset käytös- ja tunnehäiriöt

• F93 Lapsuudessa alkavat tunne-elämän häiriöt

• F94 Lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt

• F95 Nykimishäiriöt

• F98 Muut tavallisesti lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt

• F70–F79 Älyllinen kehitysvammaisuus

• F80–F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt

• F04–F09 Muut elimelliset aivo-oireyhtymät

• F40–F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt

• F30–F39 Mielialahäiriöt [affektiiviset häiriöt]

• F10–F19 Lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt

• F20–F29 Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt

NEPSY –terapeutilla on integratiivinen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan sekä systeemiseen psykoterapiaan pohjautuva taustateoreettinen viitekehys, ja siitä syystä ymmärrys käyttämiensä lukuisten näyttöön perustuvien tekniikoiden ja interventioiden vaikutusmekanismeista. NEPSY -terapeutti osaa määritellä ja käyttää asiakkailleen soveltuvia menetelmiä, yksittäisistä interventioista laajempiin tekniikoihin, jotka voivat olla esimerkiksi ratkaisukeskeisiä, toiminnallisia, luovia, perheterapeuttisia, sosiokognitiivisia, käyttäytymisterapeuttisia sekä muita psykososiaalisen ohjauksen ja neuvonnan menetelmiä. NEPSY –terapeutti ymmärtää myös käyttämiensä erilaisten menetelmien mahdolliset interaktiot – ottaen huomioon myös asiakkaan muu mahdollinen lääketieteellinen hoito ja kuntoutus.

Koulutuksen sisällöstä

Koulutus on mitoitettu yliopiston standardien mukaan, jossa 1 opintopisteen suoritus vie keskimäärin 26,5 tuntia. Tämä koulutus edellyttää opiskelijoiltaan vähintään tämän ajan budjetointia, sillä koulutusta ei ole käytännössä mahdollista muutoin hyväksytysti suorittaa.

Pohjakoulutusvaatimuksena / osaamisen lähtötaso NEPSY –ohjaaja (25 op, yksi vuosi) Kognitiivisen psykologian perusteet (2 op) Lasten ja nuorten psykiatria (5op) Neuropsykiatria 1 (5 op) Kliiniset interventiot 1 (5 op) Integratiivinen psykoterapia 1 (5 op) Psykososiaalinen ohjaus ja neuvonta (2 op) Vaikuttamisen ja valmentamisen psykologia (1 op)

NEPSY –terapeutti (30 op, toinen vuosi)

Neuropsykologia (3 op) Aikuispsykiatria (5 op) Kliiniset interventiot 2 (5op) Neuropsykiatria 2 (5 op) Integratiivinen psykoterapia 2 (5 op) Vapaavalintaiset opinnot (2 op) Ohjattu harjoitusterapia (3 op) Lopputyö (2 op)

Koulutuksessa syvennytään kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian perusteisiin ja näiden kahden psykologian alueen välisiin yhteyksiin. Teemoja ovat mm. havaitsemisen, tarkkaavaisuuden ja muistin kognitiiviset ja hermostolliset mekanismit sekä hermoston toiminnan perusteet, hermoston kehitys, rakenteet ja muotoutuvuus.

Koulutuksessa perehdytään integratiiviseen psykoterapian taustateorioihin sekä erityisesti systeemiseen psykoterapiaan, josta ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys, perhe- ja verkostoterapia ovat alun perin lähtöisin. Lisäksi syvennytään kognitiiviseen psyko- ja käyttäytymisterapiaan.

Koulutuksessa opiskellaan alla lueteltujen tautiryhmien etiologiaa, diagnostiikkaa ja erotusdiagnostiikkaa sekä suositusten mukaisia ja näyttöön perustuvia interventioita sekä niiden indikaatiot ja kontraindikaatiot. Opiskelija saavuttaa useiden eri neuropsykiatristen häiriöiden terapeuttisen praktikkotason osaamisen.

• F90–F98 Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt

• F90 Hyperkineettiset häiriöt

• F91 Käytöshäiriöt

• F92 Samanaikaiset käytös- ja tunnehäiriöt

• F93 Lapsuudessa alkavat tunne-elämän häiriöt

• F94 Lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt

• F95 Nykimishäiriöt

• F98 Muut tavallisesti lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt

• F70–F79 Älyllinen kehitysvammaisuus

• F70 Lievä älyllinen kehitysvammaisuus

• F71 Keskivaikea älyllinen kehitysvammaisuus

• F72 Vaikea älyllinen kehitysvammaisuus

• F73 Syvä älyllinen kehitysvammaisuus

• F78 Muu älyllinen kehitysvammaisuus

• F79 Määrittämätön älyllinen kehitysvammaisuus

• F80–F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt

• F80 Puheen ja kielen kehityshäiriöt

• F81 Oppimiskyvyn häiriöt

• F82 Motoriikan kehityshäiriö

• F83 Monimuotoiset kehityshäiriöt

• F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

• F88 Muu psyykkinen kehityshäiriö

• F89 Määrittämätön psyykkinen kehityshäiriö

• F04–F09 Muut elimelliset aivo-oireyhtymät

• F40–F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt

• F30–F39 Mielialahäiriöt [affektiiviset häiriöt]

• F10–F19 Lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt

• F20–F29 Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt

Koulutuksen suoritus

30 op koulutus suoritetaan valitsemalla yksi seuraavista suoritustavoista:

a) neljä oppimistehtävää

b) neljä kirjatenttiä

c) kaksi kirjatenttiä ja kaksi oppimistehtävää

TAUSTAA JA PERUSTEITA KOULUTUKSILLE

Mitä eroa on neuropsykiatrisella valmentajalla, ratkaisukeskeisellä neuropsykiatrisella valmentajalla ja NEPSY-ohjaajalla?

Neuropsykiatrista valmennusta, (ADHD käypä hoito suosituksessa ADHD-valmennus) tarjotaan laajasti ja se vaikuttaa käytännön tasolla olevan osa tavanomaista kuntoutusta. Vaikka Suomessa näin onkin, niin neuropsykiatrinen valmennus ei näyttäydy sen paremmin teoreettisesti kuin menetelmällisesti yhtenäisenä saati kovinkaan selkeänä menetelmänä.

Määritelmällisesti neuropsykiatrisesta valmennuksesta todetaankin usein tähän tapaan:

Neuropsykiatrinen valmennus ei muodosta yhtä yksittäistä tarkasti määrättyä menetelmäkokonaisuutta, vaan tarvittavat keinot määritellään yksilöllisesti.

Neuropsykiatrinen valmennus tunnetaan kirjallisuudessa selkeiten ADHD:n psykososiaalisten hoitojen ja kuntoutusten yhteydessä, mutta neuropsykiatrista valmennusta markkinoidaan Suomessa laajalti myös potilaille, joilla on sen sijaan ensisijaisesti autismikirjon pulmia, tourette, jokin psykiatrinen häiriö, jokin oppimisvaikeus tai jonkin asteista kehitysvammaisuutta.

Neuropsykiatrisesta valmennuksesta ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa, jotta voitaisiin määritellä onko siitä hyötyä ADHD-diagnoosin saaneiden (tai muidenkaan diagnoosin saaneiden) arjenhallintaan tai oireiden lievittämisessä.

Kirjallisuudessa todetaan usein ongelmana, että valmentajien koulutustausta ei ole yhtenäinen, vaikka koulutukselle on eri tahojen toimesta laadittu ohjeellisia laatuvaatimuksia. Valmennuksen teoreettinen tausta näyttäytyy edelleen kautta linjan hajanaisena. Koulutusohjelmissa ei ole edes siitä konsensusta, mitä tarkoitetaan valmennuksella tai siitä, miten neuropsykiatrinen valmennus määritellään.

Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan koulutusta markkinoidaan teoreettisesti ratkaisukeskeiseen viitekehykseen perustuvana. Ratkaisukeskeisyys pohjautuu suurelta osin sosiaaliseen konstruktionismiin, systeemiteoriaan sekä perheterapiaan. Tästä syystä yksittäisten “ratkaisukeskeisten menetelmien” opettelu ilman, että opiskelijalla on riittävä ymmärrys sosiaalisesta konstruktionismista tai perusteellista perheterapeuttista ja systeemiteoreettista ymmärrystä, ei vielä riitä valmennuksen määrittelyyn ratkaisukeskeiseksi.

Neuropsykiatriseen valmentajakoulutukseen osallistumiselle ei tähän mennessä ole määritelty yhtenäisiä ja selkeitä pohjakoulutus- tai pätevyysvaatimuksia.

Pohjakoulutus ja opiskelijan teoreettisen ja menetelmällisen kompetenssin lähtötaso vaikuttaa kuitenkin siihen, millä tavalla menetelmien opettelua korostava lisäkoulutus lopulta siirtyy osaksi koulutuksen suorittaneen käyttöteoriaa.

Ilman koulutukseen osallistumisen pohjakoulutus- ja osaamistason vaatimusten määrittämistä, laadukkainkaan koulutusohjelma ei voi taata sen hyväksytysti suorittaneiden tarjoaman valmennuksen riittävää laadullista samantasoisuutta.

Miksi kehitettiin NEPSY-ohjaajan ja NEPSY-terapeutin koulutus?

Suomen Psykologiselta Instituutilta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tiedusteltu useasti neuropsykiatrisen valmentajan koulutusta. Sitä ei ole kuitenkaan haluttu edellä mainituista epäselvyyksistä johtuen järjestää. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomen Psykologisen Instituutin kouluttajistossa olisi riittävää osaamista ja mielenkiintoa aiheeseen. Olemme arvoissamme linjanneet, ettemme järjestä pitkiä koulutusohjelmia, ilman riittävää tutkimusnäyttöä. Käytännössä edellytämme vähintään näytön astetta B. Tällä hetkellä neuropsykiatrinen valmennuksen vaikuttavuus perustuu korkeintaan näytön asteeseen D.

• A Vahva tutkimusnäyttö: Useita menetelmällisesti tasokkaita tutkimuksia, joiden tulokset ovat samansuuntaisia.
• B Kohtalainen tutkimusnäyttö: Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia tutkimuksia.
• C Niukka tutkimusnäyttö: Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus.
• D Ei tutkimusnäyttöä: Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön vaatimuksia.

Perustana vahva tutkimusnäyttö

NEPSY-ohjaajan ja NEPSY-terapeutin koulutuksissa ovat lähtökohtina tutkimusnäyttö sekä voimassa olevat käypä hoito suositukset (eritoten ADHD:n käypä hoito suositus, sillä muista ns. neuropsykiatrisista ongelmista käypä hoito suosituksia vielä odotellaan)

Koska kaikessa psykososiaalisen hoidon toteuttamisen tutkimuksissa korostetaan perheen mukaan ottamisen (esim. vanhempainohjauksen muodossa) tärkeyttä, kummassakin koulutusohjelmassa taustateoriaksi on valikoitunut integratiivinen systeeminen psykoterapia (perheterapia) sekä kognitiivinen psykologia.

ADHD:n käypä hoito suosituksessa todetaan psykososiaalisesta kuntoutuksesta näin: Keskeisin psykososiaalinen hoitomuoto lapsille ja nuorille on käyttäytymishoito, jossa sovelletaan käyttäytymisterapiassa kehitettyjä menetelmiä kotona ja koulussa. Käyttäytymishoidon johdonmukainen ja laaja-alainen toteuttaminen samankaltaisena eri ympäristöissä vaikuttaa lisäävän hoidon tehoa.

Käyttäytymishoito tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin.

Strukturoitu vanhempainohjaus vähentää lapsen ADHD-oireita ja parantaa vanhemman toimintakykyä.

Vanhempainohjausmenetelmien avulla pyritään parantamaan vanhempien keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä ja tukemaan positiivista perheensisäistä vuorovaikutusta.

Koulussa toteutetut käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet parantavat toimintakykyä ADHD-oireisilla alakouluikäisillä lapsilla.

Tästä syystä Nepsy-ohjaajan koulutuksessa paneudutaan ensisijaisesti ADHD potilaan käyttäytymishoitoon siten, kuin se suosituksessa määritellään:

Käyttäytymishoito (behavioral treatment, behavioral modification) perustuu sosiaalisen oppimisen periaatteisiin ja siinä käytetään (kognitiivisessa) käyttäytymisterapiassa kehitettyjä menetelmiä sovellettuna arjen tilanteisiin, esimerkiksi koulussa tai kotona.

Käyttäytymishoidon menetelmät ovat keskeinen sisältö ryhmämuotoisessa strukturoidussa vanhempainohjauksessa, mutta niiden käyttöä voidaan ohjata myös yksilöllisesti esimerkiksi vanhempien tukikäynneillä tai osana neuropsykiatrista valmennusta.

Toinen keskeinen käyttäytymishoitojen soveltamisalue on koulun henkilökunnan ohjaus koulussa toteutettavien tukitoimien suunnitteluun ja toteutukseen.

Tavoitteena on muokata lapsen käyttäytymistä soveliaampaan suuntaan muuttamalla käytökseen vaikuttavia ympäristötekijöitä ja lisäämällä toivottua käyttäytymistä esimerkiksi palkkioilla. Sopimattomasta käyttäytymisestä voi seurata etuuksien menetyksiä tai muita seuraamuksia.

Käyttäytymishoidon menetelmiä ovat muun muassa

toivotun käyttäytymisen selkeä (kirjallinen) määrittely ja ohjeistaminen

toteutuneen käytöksen arvioiminen

toivotun käytöksen palkitseminen kiitoksella tai jollakin sovitulla merkillä (piste, leima jne., joita tietyn määrän keräämällä on mahdollista saavuttaa lisäpalkinto) ja

toivotun käyttäytymisen harjoittelu.

Jotta hoito olisi tehokasta, tulisi käyttäytymishoidon tapahtua laaja-alaisesti kaikissa lapsen elämänympäristöissä (kotona, koulussa jne.).

Oireiden mukaan sovellettuja käyttäytymishoitoja käytetään useiden muidenkin lastenpsykiatristen ongelmien hoidossa.

Lisäksi perehdytään alla mainittuihin käyttäytymisterapeuttisiin menetelmiin, joiden vaikuttavuudesta löytyy niin ikään vähintään kohtalaista tutkimusnäyttöä.

NEPSY-ohjaajan koulutuksessa ehditään perehtymään osaan alla mainituista, mutta kliinikko-tason osaaminen saavutetaan viimeistään NEPSY-terapeutin jatkokoulutuksessa.

ADHD:n kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tavallisimpia työskentelyn kohteita ovat itsesäätely, sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisu ja sosiaaliset taidot, oman toiminnan arviointi ja säätely sekä ADHD:n ydinoireiden hallinta.

ADHD-oireisiin liittyy kognitiivisen prosessoinnin ongelmia, jotka vaikeuttavat erityisesti toiminnan suunnittelua, ohjausta ja arviointia sekä käyttäytymisen seurausten arviointia.

Oman toiminnan havainnoinnin ja arvioinnin opettelua harjoitellaan esimerkiksi seuraavasti:

Lapsi havainnoi ja kirjaa sovittuja osa-alueita käyttäytymisestään mahdollisimman objektiivisesti esimerkiksi oppituntitilanteessa ja arvioi onnistumistaan asetettuun tavoitteeseen nähden.

Onnistumisista lapsi tai nuori palkitsee itseään (tai palkkio tulee myös opettajalta tai vanhemmalta). Palkkio voi tulla myös vasta tietyn onnistumismäärän saavuttamisen jälkeen. Palkkion ei tarvitse olla konkreettinen esine tai asia, vaan se voi olla esimerkiksi mukavaa yhdessä tekemistä.

Pelkkä itsehavainnoinnin opettelu ei näytä olevan yhtä tehokas kuin sen liittäminen toiminnan arviointiin ja vahvistamiseen palkkion avulla.

Toiminnan ohjauksen taitoja voidaan harjoitella laatimalla erilaisia toimintastrategioita (listat, kuvatarinat, ohjeet, tehtävien priorisointi) ja harjoittelemalla niiden mukaista toimintaa. Myös pysähtymistä ennen toimintaa (pysähdy, mieti, toimi) voidaan harjoitella.

Vastaavuuksien harjoittelussa (correspondence training) lapsi tai nuori opettelee verbaalisen ilmaisun ja nonverbaalin tekemisen välistä yhteyttä.

Erityistä huomiota kiinnitetään sanallisesti ilmaistun aikomuksen (ajatus tai puhe) ja aikeen toteuttamisen (käyttäytymisen) vastaavuuteen sekä käyttäytymisen vaikutuksiin vuorovaikutustilanteissa. Tämän ajatellaan auttavan erityisesti impulsiivisuuden ja huonon itsehallinnan suhteen.

Hyötyä on myös tunnetyöskentelystä, jonka tavoitteena on auttaa lapsia tiedostamaan ja erottamaan toisistaan erilaisia tunteita. Tunnetyöskentelyssä voidaan käyttää välineenä erilaisia tunnekortteja, ilmepiirroksia, sarjakuvia, käsinukkeja tai muita leluja sekä kirjoja.

Itsesäätelyprosessiin vaikuttavia ohjelmia ja terapiamalleja on useita erilaisia.

Useimmat pohjautuvat Meichenbaumin ja Goodmanin vuonna 1971 kehittämään malliin, jossa käytetään mallittamista, sanallistamista ja strategian harjoittelua. Yleensä prosessi on seuraava:

terapeutti muotoilee sanalliset tehtäväohjeet

lapsi tai nuori toimii terapeutin ääneen lausumien ohjeiden mukaan

lapsi tai nuori ohjaa toimintaansa itse ääneen puhuen

lapsi tai nuori kuiskaa ohjeet itselleen toimiessaan

lapsi tai nuori toimii sisäisen puheen ohjaamana.

Itsesäätelyä ja itseohjausta voidaan harjoitella terapiassa myös erilaisten pelien ja leikkien avulla.

Terapiatuloksen pysyvyyttä edistää palkitseminen onnistuneesta suorituksesta sekä harjoittelun laajentaminen terapiatilanteen ulkopuolelle (kouluun, kotiin).

Vanhempien tukeminen diagnoosin hyväksymisessä ja lapselle tai nuorelle suositeltujen hoitojen toteuttamisessa on tärkeä osa lapsen tai nuoren terapiaa. Myös vanhempien mahdollisten ADHD:tä, sen hoitoa tai kasvatusta koskevien haitallisten uskomusten tai pelkojen työstäminen kuuluu usein osana lapsen tai nuoren terapiaan.

Sosiaalisten tilanteiden ongelmien ratkaisemiseksi lasta tai nuorta opetetaan toimimaan systemaattisesti seuraavasti:

tunnistetaan ja määritetään ongelma

luodaan erilaisia toimintavaihtoehtoja

arvioidaan eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset

valitaan ja toteutetaan kokeiltava vaihtoehto ja

arvioidaan valitun toiminnan seuraukset tai palaute.

Sosiaalisten taitojen harjoittelussa voidaan käyttää myös erilaisia roolipelejä ja mallittamistekniikoita, joissa lapsi tai nuori voi havainnoida tilannetta eri näkökulmista ja kokeilla erilaisia rooleja ja ratkaisuja leikin avulla.

Ongelmatilannetta voidaan käsitellä "rikastamalla" sitä liittämällä mukaan lapsen tai nuoren eri vaiheissa kokemat tunteet ja niiden voimakkuus sekä lapsen tai nuoren arvioimat muut toimintavaihtoehdot ja pohdinta niiden seurauksista.

Pelkkä sosiaalisten taitojen harjoittelu ei yleensä ole riittävä interventio ADHD-oireiden hoidossa.

Masentuneella, ahdistuneella tai aggressiivisella ADHD-oireisella lapsella tai nuorella voi olla erilaisia vääristäviä uskomuksia, jotka saattavat vaikuttaa kokemuksiin ja tulkintoihin vuorovaikutustilanteesta.

Usein tarvitaan myös sosiaalisen tilanteen uudelleen määrittelyä, jossa kuvataan tilannetta eri ihmisten näkökulmista, mikä mahdollistaa uudenlaisen tulkinnan tilanteesta.

Myös erilaisten stressinhallintakeinojen opettelusta on hyötyä.

Lisäksi NEPSY-terapeutin koulutuksessa perehdytään seuraaviin teemoihin:

Toimintaterapian mahdollisuudet erityisesti, jos potilaalla on samanaikaisesti motoriikan tai aistitoiminnan käsittelyn ja säätelyn häiriöitä.

Muiden terapiamuotojen (dialektinen käyttäytymisterapia, hypnoterapia, psykoedukaatioryhmät) osalta tutkimus aikuisilla tai lapsilla on vähäistä tai tutkimusta ei ole tehty, mutta joitakin tapausselostuksia löytyy, joilla voi olla kliinistä käyttöarvoa.

Mindfulness-interventioista on toistaiseksi niin ikään vähän tutkimustietoa, ja varsinkin lapsia ja nuoria koskevat tutkimukset ovat menetelmällisesti heikkotasoisia. Käytettävissä olevan tiedon perusteella on kuitenkin mahdollista, että mindfulness-menetelmät voivat lievittää lasten, nuorten, ja aikuisten ADHD-oireita, erityisesti tarkkaamattomuutta (ks. lisätietoaineisto Mindfulness ADHD:n hoidossa).

Yliopistotason koulutus

Suomen Psykologisen Instituutin koulutukset ovat lähtökohtaisesti korkea-asteen opintojen tasoisia, josta näyttönä se, että ne hyväksytään laajasti sellaisenaan laajuudeltaan ja sisällöltään osana akateemisia perus- ja jatko-opintoja: esimerkiksi erikoislääkärinkoulutus, kasvatustieteen, yhteiskuntatieteen tai psykologian tohtorin tutkinnon pääainetta tukevat opinnot (ns. sivulaudatur), psykoterapeuttikoulutus. NEPSY-ohjaajan ja NEPSY-terapeutin koulutuksessa yliopistotasoisuus on lisäksi varmistettu niin, että osa koulutuksen sisällöstä toteutetaan suorassa yhteistyössä yliopiston kanssa siten, että opiskelijat suorittavat määrätyt opintokokonaisuudet yliopiston vaatimusten mukaisesti suoraan yliopistolle, josta he saavat erillisen opintosuoritusmerkinnän yliopistolta.

Neuropsykiatrisen valmennuksen kohdalla on valitettavasti käynyt niin, että erilaisten koulutusohjelmien runsaus, niissä vaihtelevat kouluttajakelpoisuudet sekä pohjakoulutusvaatimusten kirjavuus on heikentänyt laadukkanakin toteutettavien neuropsykiatristen valmentajakoulutusten uskottavuutta. Pelkästään vuosina 2016-2018 on toteutettu neuropsykiatrisen valmentajan koulutusta vähintään yli 20:lla laadullisesti ja määrällisesti erilaisella koulutusohjelmalla.

Valviran nimikesuojauksen saaminen ei tällä hetkellä vaikuta olevan realistista.

Tule mukaan edelläkävijöiden etulinjaan. Sinua tarvitaan - niin halutessasi.

Kirjallisuutta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 23.18.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 PubMed

Pelham WE Jr, Fabiano GA. Evidence-based psychosocial treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child Adolesc Psychol 2008;37:184-214 PubMed

Pelham WE Jr, Wheeler T, Chronis A. Empirically supported psychosocial treatments for attention deficit hyperactivity disorder. J Clin Child Psychol 1998;27:190-205 PubMed

Robinson T, Smith S, Miller M ym. Cognitive behaviour modification of hyperactivity-impulsivity and aggression: a meta-analysis of school-based studies. J Educ Psychol 1999;91:195-203

Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H ym. (toim). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016

Fredriksson J. Lasten kognitiivinen psykoterapia. Kirjassa: Kognitiivinen psykoterapia. Kähkönen S, Karila I, Holmberg N (toim.) Kustannus Oy Duodecim 2002:287-97

Ervin RA, Bankert CL, DuPaul GJ. Treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.) New York, The Guilford Press, 1996:38-61

Paniagua FA. Verbal-nonverbal correspondence training with ADHD children. Behav Modif 1992;16:226-52 PubMed

Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa lapsille ja nuorille. Työntekijän opas, työkirja. Psykologien Kustannus 2010

Meichenbaum DH, Goodman J. Training impulsive children to talk to themselves: a means of developing self-control. J Abnorm Psychol 1971;77:115-26 PubMed

Hinshaw SP, Erhardt D. Attention-deficit hyperactivity disorder. Kirjassa: Child and adolescent behaviour therapy: cognitive-behavioural procedures. Kendall PC (toim.) Guilford Press, New York, 1991:98-130

Anastopoulos AD. Facilitating parental understanding and management of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.) New York, The Guilford Press 1996:327-43