Loading

Haastattelussa Tibor Károlyi teksti: erik rosendahl

Tibor Károlyi.

KvM Tibor Károlyi (s. 1961) on 2000-luvulla kunnostautunut korkeatasoisten ja kiiteltyjen shakkikirjojen tekijänä. Nuorempana hän kuului Unkarin lupaavimpiin pelaajiin ja edusti maataan nuorten EM- ja MM-kisoissa 70–80-lukujen taitteessa.

Kun otan yhteyttä tähän tunnettuun Suomen-ystävään, hän kertoo ensi töikseen läheisen ystävänsä ja valmentajansa Péter Szilágyin kuolemasta:

– Sain juuri valmiiksi kirjan tästä Spartacus Budapestin joukkueessa loistaneesta pelaajasta ja shakkikirjoittajasta, jonka kynästä syntyi yli tuhat artikkelia. Syntymäpäivänäni 15. marraskuuta ojensin kirjani Peterille. Kaksi päivää myöhemmin hän oli kuollut.

Szilágyin ohella tärkeisiin innoittajiin kuului Tiborin isä, joka pelasi intomielisesti shakkia, vaikka saavuttikin menestystä ennen muuta fyysisen urheilun puolella:

Isä, Tibor hänkin etunimeltään, voitti uinnissa Unkarin mestaruuden, kunnes siirtyi maassamme suosittuun vesipalloon. 50-luvulla olimme siinä lajissa, kuten jalkapallossakin, maailman huipulla. Isäni oli loukkaantuneena juuri kun joukkuetta Melbournen olympialaisiin valittiin. Siellä hän olisi voittanut olympiakultaa.

Neuvostoliiton ja Unkarin vesipallo-ottelu Unkarin kansannousun tukahduttamisen jälkimainingeissa 1956 on yksi olympiahistorian kuuluisimpia hetkiä. Varsin kiihkeäksi äitynyt kamppailu päättyi unkarilaisten voittoon, ja maa menestyi marras-joulukuussa (!) järjestetyissä kesäolympialaisissa muutoinkin hienosti. Australialaisyleisö kannusti eri lajeissa unkarilaisia, ja jokunen maa, mm. Hollanti, jopa boikotoi kisoja Neuvostoliiton osallistumisen vuoksi.

Karolyin isä alkoi pelata shakkia uudemman kerran 70-luvulla poikaansa sparratakseen. Se kannatti, sillä Tibor halusi panostaa peliin, vaikka hänellä oli lahjoja palloilulajeihinkin:

– Minulla oli vahva halu oppia koko ajan lisää. Asiaa auttoi se, että menestyin jo alkutaipaleella hyvin. Aluksi en vain ymmärtänyt, miten kovaa kamppailua turnauksissa pelaaminen on. Vanhan järjestelmän oloissa kohtalaisestikin pärjäävä shakinpelaaja sai mukavan elannon. Nykypäivänä on joko menestyttävä tai lopetettava. On kilpailtava jatkuvasti, mutta missä välissä tällöin ehtii hankkia riittävästi tietoa? Minun aikanani se oli vielä mahdollista.

Tibor Károlyi osallistui 1970–80-lukujen vaihteessa kahdesti nuorten MM-kisoihin ja peräti neljä kertaa Hollannin Groningenissa käytyyn nuorten EM-turnaukseen. Aivan kärkisijoille ei unkarilainen yltänyt, joskin Dortmundissa 1980 hän taisteli jopa mitalista:

– Hävisin toiseksi viimeisellä kierroksella Nigel Shortille ja pelasin kisan päätteeksi Garri Kasparovin kanssa tasan. Sijoituin lopulta yhdeksänneksi. Garrin kanssa teimme pientä bisnestäkin. Hän ei puhunut vielä kovin hyvin englantia, joten minä tulkkasin. Afrikkalaiset osallistujat näet halusivat valokuvaan hänen kanssaan, mistä hän velotti 20 Saksan markkaa. Kun minulla oli mukanani Polaroid-kamera, jaoimme palkkion puoliksi.

Groningenin EM-turnauksesta 1979–80 alkoi puolestaan näihin päiviin asti kestänyt ystävyys Jouni Yrjölän kanssa:

– Tapasimme myöhemmin Tallinnan turnauksessa 1985, jossa vietimme paljon aikaa yhdessä. Olimme myös kirjeenvaihdossa. Jouni tuli pelaamaan Unkariin ja minäkin pelasin jokusen turnauksen Suomessa. Muistelisin voittaneeni avoimen Suomen mestaruuden kesällä 1988.

Jo 70-luvun lopulta alkaen mutta yhä enenevässä määrin 80-luvulla Tibor Károlyi opasti ja valmensi nuoria lupauksia, joita Unkarissa ilahduttavasti putkahteli esiin. Hän teki yhteistyötä käytännössä koko Unkarin voittoisan naisten olympiajoukkueen kanssa, ennen muuta Zsusza Polgária ja Ildikó Mádlia auttaen. Vielä intensiivisempi valmennussuhde muodostui MM-otteluun asti edenneen Péter Lékón kanssa:

– Hänen kanssaan minulla oli hyötyä Kasparovilta saamistani opeista. Garri oli ihmeellinen. Hän vaikutti työhöni valmentajana, sillä kun aloitin Péterin kanssa kun tämä oli vain kymmenkesäinen, tiesin, että nuoren lahjakkuuden on opittava laskemaan erinomaisesti.

2000-luvun alussa Károlyi palkattiin valmentamaan lahjakkaita nuoria Singaporeen:

– Olin siellä viitisen vuotta ja ehdin saada hyviä tuloksia aikaan. Jason Goh alkoi menestyä hyvin ja kukisti melko pian suurmestareitakin. Oltuaan Aasian alle 14-vuotiaiden mestaruusturnauksessa seitsemäs hän sijoittui neljänneksi saman ikäluokan MM-kisoissa. Jason taisteli kultamitalista, voitti Nepomnjaštšin ja sai Carlsenia enemmän pisteitä. Harmi, että hän lopetti pelaamisen melko pian tämän jälkeen.

Károlyi halusi perheensä muuttavan Singaporeen, mutta vaimo ei siihen suostunut:

– Olin aina kolme kuukautta kerrallaan kotona, sitten taas kolme kuukautta Aasiassa. Se oli hankalaa perhe-elämän kannalta, joten päätin palata Budapestiin. Pidin Singaporesta todella paljon, mutta perhe oli minulle vielä tärkeämpi.

Singaporen vuosissa oli sekin hyvä puoli, että kirjoittaminen pääsi vauhtiin mm. siellä vaikuttaneen britin Nick Aplinin aisaparina.

Károlyi on perusteellisesti taustoitetuissa teoksissaan keskittynyt todellisiin legendoihin, sillä niin Kasparovista, Karpovista kuin Mihail Talistakin on syntynyt kolme kirjaa. Kirjailijanuransa hän tosin aloitti vieläkin tutummalla aiheella, kun Batsford julkaisi vuonna 2004 teoksen nimeltä Judit Polgar. The Princess of Chess:

– Olen yleensä saanut kirjoistani vähintäänkin hyvää palautetta, mutta Polgáreista en juurikaan haluaisi puhua. He eivät kirjastani ilahtuneet, ja Judit oli suorastaan epäystävällinen minua kohtaan.

Paljonhan Polgárien ja muiden unkarilaisten shakinpelaajien jännitteisestä suhteesta kirjoitettiin jo 80-luvulla. Länsilehdistö tietenkin halusi mahdollisimman vetäviä tarinoita. Huhuttiin mm. maan pitkäaikaisen ykköspelaajan Lajos Portischin ja Polgárien viileistä väleistä. Oliko Portisch todellakin kieltäytynyt valmentamasta sisaruksia?

– En tiedä, pyydettiinkö Portischia auttamaan. En oikein usko. Voihan niin ollakin, ehkä en vain ole kuullut asiasta lähemmin, vastaa Károlyi diplomaattisesti ja kehottaa lukemaan hänen Judit-kirjansa.

Yksi Károlyin teoksista on hauskasti nimeltään Kasparov: How His Predecessors Misled Him About Chess, jonka syntyhistoriaa unkarilaismestari kuvailee näin:

– Olin Singaporessa pitkällä kävelylenkillä maassa niin ikään valmentavan armenialaisen KvM Ašot Nadanjanin kanssa, kun tulin maininneeksi ideasta hänelle. Ašot purskahti nauruun. Ajattelin että tässä voisi olla hyvä kirja. Ajatus Garrin edeltäjistä oli alkanut kehittyä tutkittuani Aljechinin ja Bogoljubovin kuuluisaa viidettä peliä vuoden 1929 MM-ottelusta.

Károlyi päätyi tutkimaan ja luokittelemaan muidenkin maailmanmestareiden voittopelit. Hän kertoo esitelleensä kirjaideansa myös Yrjölälle, joka oli pitänyt siitä kovasti.

Mutta miten arvostaan tarkka Kasparov suhtautui teokseen, joka kylläkin on kunnianosoitus hänen massiiviselle My Predecessors -sarjalle ja suorastaan sen leikkimielinen kuudes osa, mutta jossa kuitenkin esitellään hänen häviöpelejään?

– Olin kieltämättä hieman huolissani Garrin reaktiosta. Mitä jos hän suuttuisi minulle? Mutta niin ei onneksi käynyt, muistelee Károlyi.

Paraikaa Károlyi on laatimassa kaksiosaista teosta Tigran Petrosjanista yhteistyössä Tigran Gyzaljanin kanssa:

– Tämä työ on osoittautumassa haastavammaksi kuin Talista tekemäni kirjat. Näiden kahden legendan lapsuudet olivat niin erilaiset. Tiedämme paljon vähemmän Tigranin varhaisvaiheista. Lisäksi hänen amatöörivuosiltaan ei ole juurikaan pelejä saatavilla. Mutta on mielenkiintoista, että varhaisimmissa peleissään Petrosjan, aivan kuten Carlsen, haki voittoa taktisin keinoin.