Loading

Turkin halki maanteitä pitkin – Pamukkale ihastutti, vatsatauti raivostutti Markus Mäntykannas

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Kappadokian-seikkailusta, mutta nyt kirjoitan, miten matka jatkui sen jälkeen.

Matka huipentui kulttuurien kohtaamispaikkaan Istanbuliin.

Kappadokiaan pääsimme perille vuokra-autolla Istanbulista käsin Ankaran kautta. Hienoimmat ja hirveimmät hetket olivat kuitenkin edessäpäin.

Tuzinjärvi: Euroopan suurin suolajärvi
Suolakraateri Euroopan suurimmalla suolajärvellä.

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Kappadokiasta sijaitsee Euroopan suurin suolajärvi, Tuzinjärvi (Tuz Gölu). Pinta-alaa tällä luonnonihmeellä on 1500 neliökilometriä, ja varsinkin kesäaikana järvi osittain haihtuu keskisyvyyden ollessa vain 1-2 metriä. Ja kuinka utopistinen maisema suolajärven ympärillä avautuukaan: aivan kuin olisimme saapuneet Marsin pinnalle! Kaikkialla on rutikuivaa, keltaisenpunaista hiekka-ainesta ja keskellä vuoria helteessä hohkaa liidunvalkoinen suolajärvi. Turkin teollisuuden kannalta järvi on tärkeässä roolissa, sillä se tuottaa peräti 70 % maan vuotuisesta suolasta.

Matkalla Konyaan tulivuoria

Tuzinjärveltä Konyan kaupunkiin johtavan tien varrella ihailemme karua ja kivikkoista maastoa, jonka keskeltä kohoaa muutamia tulivuoria. Turkissa on yhteensä 18 tulivuorta, joista suurin osa sijaitsee Konyan ja Kappadokian suunnilla. Useimmat tulivuorista eivät kuitenkaan ole pitkiin aikoihin purkautuneet, mutta periaatteessa se on kai ajan kysymys. Viimeisimpänä purkautui Tendürek Dagi vuonna 1855.

Turkin eteläosassa on ollut vulkaanista toimintaa.
Turkissa Euroopan huonoin hygienia: tervetuloa vatsapöpö!

Yövyimme Konyan kaupungissa, jossa yöt kylmenivät syyskuun puolella 10 asteeseen. Hotellista löytyi uima-allasosasto ja turkkilainen sauna – juuri sitä olikin pitkän ajamisen päätteeksi kaivattu. Hotellien off season -hintataso oli turistialueiden ulkopuolella sangen edullinen: neljän tähden hotellista aamiaisen kanssa maksoimme 15 euroa per henkilö.

Aamiainen ei kuitenkaan kohdallani tullut kuuloonkaan, koska yöllä alkoi tapahtua. Tiedättehän sen tunteen reissussa, kun heittäydytte sängylle iltamyöhällä rentoutumaan ja pian vatsassa alkaa möyriä. Kuvittelette sen menevän ohi, kunnes pian on aivan pakko juosta vessaan. Ja sitten se koko yö meneekin vessanpöntön äärellä. Turkki oli Euroopan ainoa maa, jossa olen sairastunut vatsapöpöön. Tutkimusten mukaan siellä onkin eurooppalaisittain suurin turistiripulin riski.

Alanyan ja Marmariksen lämpimiin aaltoihin

Jos vatsapöpöistä pitää etsiä jokin hyvä puoli, niin yleensä ne ovat nopeasti ohi. Matkamme jatkuikin seuraavaksi kohti Välimeren rantaviivaa. Pysähdyimme yöksi Alanyan rannoille ja jatkoimme matkaamme kohti Marmarista.

Beyserih Gölü -järven kirkkaus hämmästytti.

Turkin merialueet säilyvät hyvin lämpiminä pitkälle syksyyn: vielä syyskuun lopulla polskimme 27-asteissa vedessä. Alanyan edustalla veden lämpötila pysyy keskitalvellakin lähellä 20 astetta, mutta toisaalta lämmin meri alueelle hyvin runsaita syys- ja talvisateita. Lämpimimmät vedet löytyvätkin talviaikana Kyproksen ja Etelä-Turkin edustalta, mutta sateita tulee usein.

Pamukkale kruunasi matkan

Lounais-Turkissa sijaitseva luonnonkohde Pamukkale kuuluu Unescon maailmanperintölistaan. Sen huipulla sijaitsee kuuluisa Hierapoliksen pyhiinvaelluspaikka.

Auringonlasku Pamukkalen edustalla.

Missään muualla, edes Kappadokialla, turistit eivät häirinneet yhtä paljoa kuin Pamukkalessa. Periaatteessa en myöskään pidä luontokohteista, joista rahastetaan. Pamukkalen kaupallisuus näkyi lukuisina majoitusliikkeitä, ravintoloina, kylpylöinä ja turistikierroksina, you name it. On tietysti hienoa, jos pääsylipputulot menevät alueen suojeluun, mutta vuosien varrella Pamukkalen alueella räjähdysmäisesti kasvanut turismi on ikävä kyllä tuhonnut ja saastuttanut valkoista kallioperää. Alun perin Pamukkalen suosio alkoi kasvaa, kun alueen kalkkikivialtaiden suolaveden uskottiin parantavan lukuisia iho- ja sydänsairauksia.

Created By
Markus Mäntykannas
Appreciate

Credits:

Markus Mäntykannas