Toissasyksynä teimme autoreissun Turkin halki ja matkan kenties odotetuin kohde oli Kappadokia. Halusinkin kirjoittaa tästä kohteesta ihan oman julkaisunsa, sillä paikka vaatii mielestäni ainutlaatuisuutensa vuoksi erityishuomion.

Miten päästä perille?

Kappadokia sijaitsee Turkin sydämessä sisämaassa Göreme-nimisen kylän yhteydessä. Automatkaa pääkaupungista Ankarasta on kaakkoon päin kolmisen tuntia. Kappadokiaan toki järjestetään myös opastettuja matkoja suoraan Suomesta ja eri puolilta Turkkia, mutta me toteutimme tutustumisen kohteeseen omatoimimatkana vuokra-autolla Istanbulin lentokentältä osana pidempää Turkin-autoreissua. Tieverkosto Turkissa oli hyvä ja Kappadokiaan saakka pääsee esimerkiksi Ankaran kautta perille lähes yksinomaan nopeaa moottoritietä pitkin.

Maisema ennen Kappadokiaa on melko karu: pääkaupungin Ankaran ympäristössä oli nimensä mukaisesti ankaran näköistä, kasvillisuutta on hyvin niukasti, pääosin kuivaa vuoristoa, kivikkoa ja siellä täällä suolajärviä. Sisämaassa lähellä Kappadokiaa muinaisen vulkaanisen toiminnan voi nähdä yhä sammuneina tulivuorina ja erikoisena maa-aineksena. Kappadokian vuoret ja uniikit kivimuodostelmat syntyivät jo yli kolme miljoonaa vuotta sitten Erciyes, Hasan ja Melendiz Daglari -tulivuorten purkausten yhteydessä, kun kovettunut laava-aines hioutui ajan saatossa ja toki myös eroosiolla oli näppinsä pelissä.

Aikaisemmin osa Muinais-Kreikkaa

Reissun aikana minulle selvisi, että Kappadokia oli aikaisemmin kuulunut osittain historiallisen Kreikan hallintaan, mistä kieltämättä näkyi paikoin vaikutteita. En ollut uskoa silmiäni, kuinka paljon erikoisia yksityiskohtia muinaiset asukkaat olivat Kappadokian vuorella saaneet aikaan: vuorenseinämät olivat täynnä koloja, joihin oli aikoinaan kaiverrettu koteja. Kiviaines tarjosi hyvän suojan kylmyyttä ja sateita vastaan. Muinaisia koteja onkin satoja, ellei jopa tuhansia. Lisäksi vuorien rinteillä on nähtävissä lukuisia muinaiskirkkoja.

Odotus palkittiin kello viideltä aamulla

Mutta se oli vasta se seuraava aamu, joka kruunasi reissun: aamiainen Kappadokian kuumailmapallojen alla! Joka aamu (sään salliessa) 75-100 kuumailmapalloa ponnistaa auringonnousun aikaan leijailemaan satumaisen Kappadokian ylle, ja tätä hetkeä ei kyllä kannata missata, vaikka kello viiden aamuherätys tuntuukin puistattavalta. En itse lähtenyt kuumailmapallon kyytiin, sillä halusin ikuistaa tapahtuman alhaalta käsin kamerani kanssa.

Alueella on lukuisia hotelleja, jotka tarjoavat kohtuuhintaan majoituksen ja aamiaisen kuumailmapallonäköalalla. Jos Kappadokialla jää muutama tunti ylimääräistä aikaa, suosittelen rentoutumista turkkilaisissa kylpylöissä tai kameliajelua. Kannattaa myös maistaa paikallista vihreää teetä ja tietysti kokeilla Turkin perinneherkkuja, kuten kebabia ja baklavaa. Kohteessa työskentelevät paikalliset ovat muuten sen verran tottuneita turisteihin, että palvelua sai englannin kielen lisäksi joistain paikoista myös suomeksi.

Mannerilmasto tuo kuumat kesät ja kylmät talvet

Kappadokian sijainti yhden kilometrin korkeudella Turkin sisämaassa tekee ilmastosta hyvin vaihtelevan. Korkeimmat vuoret lähialueella yltävät jopa 3900 metriin (Kayseri). Kesät ovat lähtökohtaisesti kuumia, kuivia ja aurinkoisia. Sateet, joskin hyvin hajanaiset sellaiset (alueen sademäärä on verrattain pieni) keskittyvät enemmänkin syys- ja talvipuoleen ja talvisin alueella on usein yhtä kylmää ja lumista kuin Suomessakin. Matkustin itse Kappadokiaan syyskuun loppupuolella, jolloin iltapäivän aurinko lämmitti ilman vielä 20 asteeseen, mutta yöllä oli hennosti jo pakkasta. Miellyttävää suomalaista kesäsäätä on Kappadokialla syyskuussa ja toisaalta taas huhti-kesäkuussa, mutta keskikesä voi olla tukahduttavan kuuma, eikä polttavaa aurinkoa pääse helposti pakoon.

Tästä linkistä voit käydä katsomassa videokoosteen Kappadokiasta Instagram-tililtäni.

Kevät 2019

Markus Mäntykannas