Loading

Yläri kylässä Ylä-Satakunta haastoi keväällä Parkanon, Karvian ja Kihniön kyläaktiivit kertomaan kesälehdessä kyliensä kuulumisia. Kepeään markkinointihaasteeseen vastasi kuusi kylää.

Neljäs kerta Vahojärven vanhoja koneita siirtyy kesään 2021

Wanhat koneet Vahojärvellä -tapahtuma on lisännyt Parkanon eteläisimmän kylän tunnettavuutta kolmena peräkkäisenä kesänä. Viime vuonna yleisömäärä hipoi tuhatta henkeä.

Suunnitelmat ensi heinäkuulle olivat jo hyvällä mallilla, kunnes väliin tuli korona.

Neljäs kerta jouduttiin perumaan muiden massatapahtumien tapaan, sillä valtiovallan asettama rajoitus yli 500 hengen tapahtumille poistuu näillä näkymin vasta heinäkuun lopussa.

Kyläseuran puheenjohtaja Pekka Mäkelä tarkentaa, että tapahtuma on siirretty, ei peruttu.

– Valmisteluja jatketaan, päivämäärä vain on muuttunut, hän toteaa.

Edessä on uusi soittokierros sponsoreille, työnäytöksiin ilmoittautuneille ja koneiden omistajille. Kaikilta toivotaan osallistumista ensi vuoden tapahtumaan.

Wanhat koneet -tapahtuman suosio yllätti järjestäjät heti ensimmäisenä kesänä. Väkeä oli niin paljon, että soppa ja lätyt loppuivat kesken.

– Odotimme sataa henkeä, ja tulikin melkein kahdeksansataa, Mäkelä kertoo.

Viime vuodesta kasvun varaa ei juurikaan, sillä leirikeskuksen piha asettaa väkimäärälle fyysiset rajat.

Alkurynnistyksen jälkeen helpotti hieman, kun parkkipaikka siirrettiin vajaan kilometrin päähän leirikeskuksesta. Uutuutena oli järjestäjien tarjoama kyyti traktorin lavalla itse messupaikalle.

Ennen ensi kesän höyrykoneen puksutusta ja vanhojen autojen, perinteisten työtapojen ja maatalouskoneiden esittelyä vahojärveläiset tempaisevat elokuun ensimmäisenä lauantaina.

Kylällä pidetään silloin pihakirppistapahtuma, ja yleisö pääsee tutustumaan kylään leirikeskuksen pihaa laajemmasta näkövinkkelistä.

Vanhojen koneiden ohella Vahojärvi sai viime vuonna julkisuutta, kun kyläläiset olivat mukana järjestämässä erämelonnan SM-kilpailuja.

Melontareitti lähti Aurejärveltä ja kulki kylän halki Aurejoen vesistöä pitkin. Tehtävärastit laati kyläseuran väki, ja kymmeniä vapaaehtoisia päivysti rasteilla arvioimassa kilpailijoiden suorituksia.

Riitta Raiskio ja Helena Ahonen kertovat, että Kovesjoen kylätalon lisäksi kyläyhdistys vuokraa piharakennuksen pientä juhlatilaa ja saluunaa.

Kovesjoen puuhanaiset vaalivat ja kehittävät kylätaloa

Kovesjoen kylätaloa pyörittävä kyläyhdistys on täydentämässä talon varustusta karaokelaitteilla. Yhdistyksen sihteeri Helena Ahonen kertoo, että kauppaa ei ole vielä sinetöity, mutta sopivanhintainen peli on jo löytynyt. Harkinnassa on videoprojektorin hankinta. Ahonen ja kyläyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Raiskio ovat innokkaita kehittämään kylätalon toimintoja.

– Kyläläiset tekivät aikoinaan kovan työn rakennuksen kunnostamiseksi. Nyt on meidän vuoromme vaalia arvokasta perintöä, Ahonen toteaa.

Luettelo viimeisimmistä projekteista on hengästyttävä: haitariseinän asentaminen saliin, keittiön ulkoportaiden uusiminen, keittiön uudet kodinkoneet, piha-alueen kunnostus ja pyörätuoliluiskan rakentaminen.

Kylätalolla on pitkä historia. Se on Parkanon toiseksi vanhin koulurakennus, joka aloitti toimintansa Raivalan kouluna vuonna 1897. Kyläyhdistys osti koulun kaupungilta 20 vuotta sitten ja teki siihen talkootyönä mittavan peruskorjauksen.

Ahosen ja Raiskion ohella rakennukseen ylläpitoon osallistuu yhdistyksen vireä hallitus. Merkittävä rooli on kylätalon naapurissa asuvalla Liisa Yli-Rautalahdella, joka talkkarina huolehtii muun muassa lämmityksestä. Kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin. Kyläyhdistyksessä on voimaa, sillä joukosta löytyy monen alan osaajia, kuten rakentajia ja Leader-rahoituksen asiantuntijoita. Kylätalossa kokoontuvat kyläläisten harrastuspiirit, ja sitä vuokrataan perhejuhliin ja huvitilaisuuksiin.

– Jo perinteeksi ovat muodostuneet pääsiäiskokon poltto, kesätanssit, pihaseurat, hengelliset laulajaiset, kauneimmat joululaulut, ja puurojuhla, Riitta Raiskio luettelee.

Kyläreissun löytö: Kovelahden kauppa oli kiva yllätys

Kovesjoen kylätalolla selvisi, että muutaman kilometrin päässä on kyläläisten suosima kyläkauppa. Kovelahden kauppa löytyy Välikyläntieltä. Kauppias Anneli Polvi on laittanut ulos myyntiin kesäkukkia ja multasäkkejä. Sisällä kaupassa on palvelutiski. Tuoretiskillä on palvilihaa, makkaroita ja kalaa, muun muassa. Lihasiivut leikataan asiakkaan niin halutessa.

– Keskiviikkoisin on saatavilla tuoretta kalaa, Anneli Polvi sanoo.

Sekatavarakaupassa on myynnissä peruselintarvikkeita ja kaikenlaista taloudessa tarvittavaa. Nurkkapöydässä tai ulkona pihakaluston äärellä voi juoda pullakahvit. Kaupan seinällä on postilaatikko ja toistaiseksi vieressä on myös pankkikonttori. Melkein samassa pihapiirissä on myös kylätalo Nousula.

Aurejärvi yhdistää kyläläiset ja mökkiläiset

Aurejärven Parkanon puoleisella rannalla sijaitsee kaupungin ylläpitämä Mikonniemen uimaranta. Parkkipaikalta alas rantaan johtaa tallattu polku, ja perillä odottaa hiekkaranta ja autiotupa. Paroonin taipaleen patikoitsijat käyttävät sitä taukotupana.

Aureen kyläseuran puheenjohtajan Jouko Halmelan kotitila on uimarannan vieressä ja hän tuntee hyvin niemen historian.

– Uimarannan tontti myytiin aikoinaan kaupungille koulua varten, jota ei koskaan tälle paikalle rakennettu, hän kertoo.

Aurejärven rantoja kuvaillaan karuiksi ja erämaanomaisiksi. Kuvaus sopii Halmelan mukaan paremmin järven pohjoispäähän, jossa on Natura 2000 -luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvia alueita.

Jylhää ja kallioista on myös itäpuolen rannoilla. Lännen puolella on enemmän soita ja rehevää kasvillisuutta.

Parkanon suurin järvi on myös paikkakunnan suosituin mökkijärvi. Sen rannoilla on runsaat 350 mökkiä. Niistä puolet on Parkanon puolella ja puolet järven itä- ja pohjoisrannalla Kurussa.

Kyläseuran sihteerin Marja-Liisa Herralan mukaan monimuotoinen vesistö on ympäröiville kylille sydämenasia. Järvi kokoaa yhteen kylien asukkaat ja mökkiläiset.

Yhteistyön tuloksena syntyi neljä vuotta sitten Yhteinen Aurejärvemme -yhdistys. Aloitteen sen perustamisesta teki Itä-Aureen Taistelijan talo -palveluyhdistys. Perustamiskokouksessa Seitsemisen luontokeskuksessa oli yli sata henkeä.

– Ensimmäisenä työnä teetimme valuma-aluetutkimuksen ja hoitosuunnitelman kuormituksen vähentämiseksi, Herrala kertoo.

Vaikka Aurejärven vesi luokitellaan valtakunnallisessa vertailussa puhtaaksi, huolta aiheuttaa vuosikymmeniä jatkunut kehitys. Pohja on liettynyt, ja humuspitoisuus lisääntynyt 1950-luvulla alkaneiden ojitusten myötä. Suunta halutaan muuttaa ennakoivilla toimenpiteillä, kuten valuma-alueiden tulvakosteikoilla.

Järviyhdistyksen sihteeri Riitta Koivunen muistuttaa, että on taloudellisinta toimia hyvissä ajoin. Ennalta ehkäisy tulee halvemmaksi kuin korjata vaurioita jälkikäteen. Hoitosuunnitelman suosituksiin on tähän mennessä tarttunut muutama maanomistaja.

Yhdistyksen väki kiittää Metsähallitusta ja Metsäkeskusta, jotka selvittävät hyvässä yhteistyössä kuormitusta aiheuttavia kohteita. Järven edunvalvonta ei rajoitu valuma-alueen ravinteiden pidättämiseen.

– Aktiiviset jäsenet ja mökkiläiset ovat toistuvasti toivoneet aliveden korkeuden nostamista ja pohjasedimenttitutkimusta, Marja-Liisa Herrala kertoo.

Pohjois-Parkanossa on hyödynnetty hankerahoitukset tehokkaasti

Pohjois-Parkanon kyläseurassa on aktiivisesti hyödynnetty hankerahoitukset. Mittavin talkooponnistus on kylätaloksi remontoitu koulu. Hankkeita vetää sihteeri Hannele Kortesoja, joka on toiminut hanketyöntekijänä kolmessa maakunnassa.

–Ensimmäinen oli kyläpalveluhanke vuonna 2004, Hannele Kortesoja sanoo.

Leaderin teemahankkeilla saatiin koululle leikkikenttä ja istutuksia, Pohjois-Parkanon markkinoille äänentoisto, Erkalaan beachvolley-verkko ja kylätaloon valokuituverkko sekä tv ja av-välineet.

Pitkillä ahteilla kunnostettiin Pohjois-Parkanon urheiluseuran rakentama pururata ja tehtiin 9 heittokorin frisbeegolfrata. Muitakin hankkeita on plakkarissa ja meneillään on Kuivasjärven talot ja tarinat -kirjahanke. Työryhmä keräsi jo 1990-luvun loppupuolella materiaalia.

– Erkki Saarela otti yhteyttä, ja sopivan leader-hankkeen löytyessä ryhdyimme toimeen.

Koulun remontoiminen kylätaloksi vaati 4 000 talkootyötuntia. Tekijät olivat 15–80-vuotiaita. Talossa on avara, 160-hengen sali. Aulaan sopii 42 henkilöä, kulmasaliin 26 ja kulmahuoneeseen 16. Pöytiin mahtuu 200 henkeä. Koronapandemian takia kylätalon varauksista suurin osa on peruttu.

– Vuokratuloissa on iso menetys, kun koulutuksia, juhlia ja yleisötilaisuuksia ei voi järjestää. Yhdistyksille ei tule tukea poikkeustilanteessa.

Viime kesänä kylätalon viikonloput olivat hyvin varattuja, mutta tulevan kesän tilanne on avoin.

Pohjois-Parkanossa on aina satsattu liikkumiseen. Vaasantien varrelta poikkeaa valaistu pururata ja uusi frisbeegolfrata. Kylätalon urheilukentällä voi pelata jalkapalloa, pesäpalloa ja lentopalloa. Talvikaudella kentälle tehdään sään salliessa jääkiekkokenttä. Kylätalon ympäri kiertää pururata.

Kyläseura julkaisee yhdessä Lamminkosken ja Linnankylän kyläseurojen kanssa vuosittain ilmestyvää Pohjois-Parkanolainen -lehteä.

Kuivasjärvellä joka kesä yllätyksiä tarjoaa kierrätysmateriaaleista tehty ITE-taidereitti. Kuivasjärven kalastuskunta ylläpitää veneenlaskupaikkaa Aholanlahdella. Vierestä löytyy myös lintutorni ja nuotiopaikka.

Pro Kuivasjärvi ry kunnostaa hankkeen turvin Vatajanjoen ja Nivusjärven osavaluma-alueita vuosina 2019–21. Aktiivista toimintaa on myös Kuivasjärven Eränkävijöillä ja Susiperän Metsästysseuralla. Paikallinen vesiosuuskunta toimii laajalla alueella eri kylissä.

Kunnan korkein kohta, 201-metrinen Alkkianvuori kohoaa Vatajankylän rajamaastossa. Ympäristöön on rakennettu luontopolkureitti.

Irja Sievi-Korte, Maija-Liisa Laapio, Sinikka Myllyviita ja Leena Koivula palaveerasivat turvavälit huomioiden entisen Saran koulun edustalla.

Sarassa suunnataan aikaan koronan jälkeen

Saran entiselle koululle kokoontuneet Leena Koivula, Maija-Liisa Laapio, Sinikka Myllyviita ja Irja Sievi-Korte kehuvat kylän juhla- ja kokoontumispaikkoja. Pieni porukka voi viettää iltaa vastavalmistuneella grillikodalla, joka löytyy 1,2 kilometrisen pururadan kupeesta.

– Halusimme pururadan lähelle kokoontumis- ja taukopaikan. Muilla kylillä on laavu, joten piti pistää vähän paremmaksi, kyläseuran puheenjohtaja Irja Sievi-Korte myhäilee.

Grillikatos on vapaasti kaikkien käytettävissä. Puuvaja on jo tehty ja vessa tulossa.

Maa- ja kotikotitalousseuran Saran talolle mahtuu 230 juhlijaa. Naiset kehuvat, että keittiö on kylillä sijaitsevista paras. Kylätalon pihapiiriin valmistui juuri metsästysseuran uusi lahtivaja. Muutaman sadan metrin päässä entisellä koululla Poikkitaiteilijat ry pitää ohjelmallisia ruokatilaisuuksia, pienimuotoisia esityksiä ja muita kulttuuritapahtumia. Tosin juuri nyt toiminta on katkolla.

– Poikkitaiteilijoiden piti järjestää myös ruokailua ja kahvitusta Kulttuurikeskus Skantzin esityksiin saapuville ryhmille. Korona sekoitti meidänkin suunnitelmamme, toteaa teatteriohjaaja Leena Koivula.

Todennäköisesti myös lasten teatteripainotteiset päiväleirit peruuntuvat. Lapsia oli tulossa Kurikasta, Jalasjärveltä ja Ilmajoelta. Poikkitaiteilijat ry:n perustajajäseniä ovat Koivula ja hänen puolisonsa Hannu Haapamäki, musiikin ja kulttuurin ammattilaiset Tiina-Kaisa Aro-Heinilä ja Esko Harni sekä Koivulan luotsaaman Ainot ja Reinot -runoryhmän jäsenet.

– Koronasta vapautuessa järjestämme ensimmäiseksi teemallisen konsertin, Koivula suunnittelee.

Kyläseuran puheenjohtaja arvioi kylällä asuvan noin 250. Entisen koulurakennuksen vieressä on vanhustentalo Saraste. Kahdessa talossa yhteensä 8 asuntoa. Tällä hetkellä on vapaana kaksi yksiötä ja yksi kaksio.

– Kyllä näihin maisemiin kelpaa tulla asumaan. Täällä on tilaa liikkua ja hengittää, Koivula, Laapio, Myllyviita ja Sievi-Korte toteavat.

Kylää kehuvat naiset toteavat, että Sarassa on sama ongelma kuin monessa muussa kyläyhteisössä: talkooväki koostuu yli 70-vuotiaista kyläläisistä. Nuoria aikuisia ei kyläseuran toimintaan saa mukaan.

Pappilankoski on Kallion helmi

Pappilankoski ja sen varrella oleva paviljonki ovat Kallion kaupunginosatoimikunnan ylpeys. Paikalle johtaa Pärteeninkujan päästä alkava luontopolku. Kilometrin pituinen taival päättyy Kuruntien kupeeseen.

Kosken rannalla on mahdollista onkia ja paviljongissa voi grillata. Puut pitää tuoda itse ja roskat viedä mennessään. Aina näin ei tapahdu.

– Paviljonki sotketaan usein ja paikkoja hajotetaan. Roskia on heitetty jokeen ja palavia halkoja metsikköön, sanovat Raimo Niemi, Hannu Nummela, Raija Ojanen ja Timo Saviniemi.

Nelikko kuului kaupunginosatoimikunnan hallitukseen, joka viimeisessä kokouksessa lakkautettiin. Toiminta Kallion hyväksi kuitenkin jatkuu ilman virallisia titteleitä.

Kalliossa talkoisiin osallistujat ovat iältään 70-vuotiaista yli 90-vuotiaisiin. Kaupunginosatoimikunnan viimeinen puheenjohtaja Hannu Nummela miettii, miten käy luontopolun ja grillikatoksen, kun heidän jaksamisensa loppuu.

– Nuoria ei saa toimintaan mukaan millään konstilla.

Tämän allekirjoittaa myös Raimo Niemi, joka yritti nuorisoa, nykyisiä keski-ikäisiä, mukaan jo 25 vuotta sitten. Heitä ei kiinnostanut.

Nuoret aikuiset ja keski-ikäiset kuitenkin viihtyvät luontopolulla. Moni kiertää lenkkiä koiransa kanssa.

– Kunnostamme luontopolun joka toinen vuosi. Pitkospuut uusittiin viimeksi syksyllä, Raimo Niemi sanoo.

Timo Saviniemi kertoo kiertäneensä ja tarkistaneensa polun kuukausi sitten. Perinteisistä toiminnoista aktiivit aikovat järjestää ainakin kesätapahtuman Kallion päiväkodin lapsille. Kalliota kehuessaan Nummela sanoo, että kyseessä on kaupungin siistein kaupunginosa.

– Asukkaat pitävät hyvää huolta pihapiireistään. Pihat ovat todella kauniita, Nummela kehuu.

Tekstit ja valokuvat: Minna Lautaniemi ja Maarit Lehto. Kannen kuva: Heikki Pettinen. Verkkotaitto: Jukka Huikko. Videoiden editointi: Arto Papunen. Videot: Kylät itse, pl. Sara, Arto Papunen; Kallio, Minna Lautamäki. Ylä-Satakunta 2020.
Created By
Jukka Huikko
Appreciate

Credits:

Minna Lautamäki, Maarit Lehto, Arto Papunen, Heikki Pettinen.