Hevonen on suuri eläin, jonka paino lepää neljän kavion päällä. Huonokavioinen hevonen saattaa aiheuttaa päänvaivaa, sillä se voi olla jopa käyttökelvoton.

Hevosen kengitys on tarkkaa käsityötä. Mikäli kengitysseppä vuolee liikaa, se satuttaa hevosta. Kavioaines on ihmisen kynteen verrattavaa ainetta, jonka sisältä löytyy luuta, jänteitä sekä tiheä verisuoniverkosto.

Kavion vuoleminen ja kengitys edellyttää kokemusta ja taitoa, joten tehtävä on syytä antaa ammattitaitoiselle kengityssepälle. Epäpätevä kengittäjä voi saada paljon tuhoa aikaan. Väärin taottu kenkä tai huonosti vuoltu kavio aiheuttaa ongelmia liikeradoissa kipeyttämällä hevosen lihaksistoa, tai jopa rikkomalla pehmytkudoksia.

Vanha sananlasku; ”kukaan ei ole seppä syntyissään”, pätee myös kengityssepän kohdalla. Usein kengityssepän ura alkaa harjoittelemalla omalla hevosella tai lähtemällä kokeneemman sepän oppiin. Ensimmäisiä kertoja kahden jalan kengitykseen saa helposti kulumaan aikaa jopa kuusi tuntia. Loput kaksi jalkaa on jätettävä seuraavalle päivälle. Lopulta moni kisälli jättää homman kesken ja hankkii leipätyönsä helpommalla.

Kengitysseppiä koulutetaan Suomessa Ypäjän hevosopistolla ja Ylä-Savon ammattiopistolla Kiuruvedellä. Ammatikseen yksinyrittäjäseppien on kengitettävä keskimäärin kuudesta kahdeksaan hevosta päivässä, jotta työ elättää. Opintojen ohessa tarvitaan noin 500:n hevosen kengitys, jotta työtahti on riittävän ripeä ja työn laatu ammattitaitoinen.

Kengityssepän on osattava lukea hevosen kehonkieltä, jotta työ on turvallista. Lisäksi hevosen rakenne ja käyttötarkoitus määrittelevät esimerkiksi kengän materiaalin ja mallin. Joskus jopa kengityssepän vaihtuminen aiheuttaa häiriötä hevosen liikkumiseen. Liikeratoja voidaan korjata oikeanlaisella kavion ja kengän muotoilulla.

Sepän työ on yksilöllistä käsityötä, johon ei ole vielä kehitetty toimivaa kengityskonetta. Aikaa kehittelytyöhön on ollut, sillä arkeologisten löytöjen mukaan hevosia on kengitetty jo 600-luvulla.