Loading

Haastattelussa Douglas Griffin Teksti: Erik Rosendahl

Douglas Griffin.

Kun tietokoneita ei vielä ollut, eteenpäin pyrkivät shakinpelaajat käyttivät harjoitteluunsa ennen muuta venäjänkielisiä shakkilehtiä (ja -kirjoja) ja Šahovski Informator -pelikokoelmia.

53-vuotias skotlantilainen shakkimestari ja shakkihistorioitsija Douglas Griffin on viime vuosina pitänyt ansiokkaasti huolen siitä, että kyseiset klassikot eivät pääse vaipumaan unholaan.

Griffin on kerännyt runsaasti kiitosta Soviet Chess History -blogistaan, jonka idea on yksinkertainen: skotti kääntää ja toimittaa englanniksi venäjänkielisiä artikkeleita ja analyyseja neuvostoshakin kultaisilta vuosilta.

Viime aikoina Griffin on tehnyt yhteistyötä myös Belgradin suuntaan. Näin hän maksaa velkaansa ”Informaattoreille”:

– Kuulun Informator-sukupolveen, jolle kahdesti vuodessa ilmestynyt pelikokoelma oli aina merkkitapaus. On suuri kunnia saada kirjoittaa toimituksen arkistoistaan valitseman pelin taustoista jokaiseen uuteen Chess Informantiin.

Keväällä ilmestyi lisäksi Griffinin ideoimana turnauskirja Neuvostoliiton ja Muun maailman välisestä ottelusta, josta on vierähtänyt tasan 50 vuotta:

– Olin jo kääntänyt englanniksi analyyseja alkuperäisestä turnauskirjasta ja tulin kysyneeksi, kiinnostaisiko kustantamoa juhlistaa ottelua laajennetun englanninkielisen laitoksen muodossa. Belgradista näytettiin ilokseni vihreää valoa, ja yhteistyössä Igor Žvegličin kanssa sain teoksen toimitetuksi.

Glasgow’n lähellä sijaitsevassa Airdrien pikkukaupungissa varttunut Griffin oppi shakin koulukaveriltaan alle kymmenkesäisenä. Kouluiässä myös venäläinen kulttuuri alkoi kiinnostaa:

– Viimeisenä kouluvuotenani tein Neuvostoliitto-aiheisen projektityön. Epäilemättä shakki ja Venäjä kietoutuivat jo varhain yhteen mielenkiinnon kohteina.

Vaikka Griffin panosti melkoisesti shakkiin ja lukeutui maansa lupaavimpiin pelaajiin, hän lopetti kilpailemisen 26-vuotiaana tiedostettuaan yhä selvemmin, että pelaamista enemmän häntä kiehtoi sittenkin lajin mittava kulttuuriperintö:

– Noihin aikoihin muutin myös Koillis-Skotlantiin, kauas maamme shakkielämän tapahtumista. Monessa tuli oltua mukana, nuorten MM-kisoista joukkue-EM-turnaukseen Haifassa 1989. Eloni oli korkeimmillaan 2295.

Tärkeä varhainen vaikuttaja oli ystävältä lainattu teos:

Anthony Saidyn ja Norman Lessingin The World of Chess päätyi haltuuni useammankin kerran, kirja kun avasi aivan uudenlaisia näkymiä shakin eri puoliin ja värikkäisiin hahmoihin.

Ensimmäinen idoli löytyi televisiosta:

– BBC:ssä alkoi 70-luvulla ohjelma nimeltä The Master Game, jossa suurmestarit pelasivat toisiaan vastaan ja analysoivat sitten siirtonsa. Ensimmäisessä näkemässäni ohjelmassa voittajaksi selviytyi Anatoli Karpov, josta tuli välittömästi idolini.

Kiinnostus Karpoviin johdatti koulupojan piankin shakkikirjallisuuden pariin:

– Sain vanhemmiltani lahjaksi Batsfordin julkaiseman The Games of Anatoly Karpov -teoksen, joka yhdessä kirjastosta ahkeraan lainaamani Fischer-pelikokoelman kanssa muodosti shakkiopintojeni kulmakiven. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa: vielä tänäänkin tunnistan useimmat diagrammit näistä kahdesta kirjasta, kuka pelasi valkeilla, kuka mustilla, missä peli pelattiin jne.

Kun Griffin alkoi edistyä pelaajana, juuri Karpov säilyi esikuvana pelityylin osalta:

– Yritin kai jäljitellä häntä ja myöhemmin myös Tigran Petrosjania omassa pelaamisessani. En ole luonnostani riskinottaja ja olenkin sitä mieltä, että pelityyli (myös heikkouksien osalta) useinkin heijastelee pelaajan persoonallisuutta.

Griffin oli onnessaan, kun maailmanmestari tuli Glasgow’hun simultaanin merkeissä vuonna 1984:

– Karpov oli kutsuttu juhlistamaan Skotlannin shakkiliiton 100-vuotista taivalta. Olin yksi hänen 24 vastustajastaan ja pidin tasapelin. Erityisen ylpeä olen siitä, että ylsin 17-vuotiaana näin kovaan saavutukseen. Olihan kulunut vain seitsemän vuotta siitä, kun ylipäätään olin kiinnittänyt huomioni Karpoviin BBC.n ohjelmassa.

Kielitaidon karttuessa suosikkipelaajien määrä kasvoi:

– Olin hankkinut ensimmäiset venäläiset shakkilehteni jo 70-luvun lopulla. Vuosien mittaan kävin kielikursseillakin, mutta varsinainen sysäys tuli 2000-luvun alussa ollessani työmatkalla Venäjällä. Aloin panostaa kielen oppimiseen, minkä ansiosta venäjänkielinen shakkikirjastoni heräsi aivan uudella tavalla eloon. Oli antoisaa kyetä lukemaan myös pelaajien taustoista. Ainakin minulle on tärkeää saada tietää, millainen ihminen löytyy nimen, vahvuusluvun ja tulosten takaa.

Neuvostoshakkiin syvällisesti perehtynyt Griffin nostaa esiin kaksi hahmoa:

Mihail Botvinnik oli todellinen jättiläinen, jota ei tietenkään voi sivuuttaa neuvostoshakista puhuttaessa. Hänen perintönsä on aivan valtaisa. Mikäli olisi valittava vain yksi teos, ylitse muiden nousee Botvinnikin kolmiosainen Analytical & Critical Works. Toisaalta on syytä korostaa Isaak Boleslavskin panosta nykyshakin kehittäjänä. Ilman häntä shakki näyttäisi kovin toisenlaiselta tänään. Hän oli sitä paitsi loistelias analysoija. Boleslavskin Selected Games onkin mielestäni yksi tärkeimpiä pelikokoelmia.

Sitten on tietenkin Grigori Levenfiš, särmikäs henkilö:

– Hänestä innostuin lopullisesti luettuani Genna Sosonkon fantastisen Russian Silhouettes -teoksen. Lopulta päädyin kääntämään hänen muistelmansa englanniksi nimellä Soviet Outcast joka ilmestyi Quality Chess -kustantamolta viime vuonna. Levenfiš oli varsin suorapuheinen mies, joka ei oikein kelvannut neuvostoesikuvaksi toisin kuin Botvinnik.

Botvinnikin nimi nousee esiin myös skotin suosikkikirjoja tiedusteltaessa:

– Mikäli puhumme turnauskirjoista, niin ne ovat usein vaihtelevan tasoisia sikäli, että niissä on paljon pelejä, joita ei kelpuutettaisi yksittäisten pelaajien pelikokoelmiin. Ehdoton suosikkini on Botvinnikin teos vuoden 1941 kuuden pelaajan turnauksesta, jossa ratkottiin ”absoluuttinen Neuvostoliiton mestari”. Paul Keresin MM-turnauskirja Gaag–Moskva 1948 on myös mitä suositeltavin, samoin Kasparovin Dva matša jossa analysoidaan vuosien 1985 ja 1986 MM-otteluiden pelit.

Neuvostoliitossa shakkikirjojen painokset olivat parhaimmillaan todella komeita. Esimerkiksi Lev Polugajevskin klassikkoa Roždenie varianta (engl. Grandmaster Preparation) painettiin 100 000 kappaletta:

– Kyseessä on todella omaperäinen teos nyt jo kaukaiselta tuntuvalta ajalta, jolloin avausteorian kehittäminen oli ihmisaivoissa tapahtuvaa kovaa työtä, ei tietokoneiden hyödyntämistä.

Polugajevskin teoksen lisäksi Griffin haluaa mainita kaksi muuta pelikokoelmaa, jotka ilmestyivät legendaarisessa ”mustassa sarjassa”. Tähän mustista kansipapereistaan tunnistettavaan kirjasarjaan kuuluvat teokset mm. Aljechinista, Bronsteinista, Talista, Smyslovista sekä Larsenin ja Fischerin venäjäksi käännetyt ja toimitetut pelikokoelmat:

– Yksi suosikkipelaajistani on Leonid Stein, jonka lyhyeksi jääneestä urasta Gufeld ja Lazarev laativat upean kirjan. Yhtäläinen klassikko on Razuvajevin ja Murahverin teos Akiba Rubinsteinista, joka on ollut tavattoman suosittu shakinpelaajien keskuudessa. Tämän kirjan olisin halunnut kääntää englanniksi, mutta siitä on jo valmisteilla englanninnos. Hyvä niin.

Kirjoittaessaan ja kääntäessään Douglas Griffin kuuntelee usein pianomusiikkia. Shakin ohella häntä kiinnostaa venäläinen musiikki:

– Ihailen Tšaikovskin ja Prokofjevin töitä, mutta aivan erityinen suosikki on Rahmaninov. Runsas vuosi sitten olin vaimoni kanssa Moskovassa konsertissa, jossa saimme kuulla maestron toisen pianosonaatin Moskovan konservatorion Rahmaninov-salissa. Oopperaa en niinkään harrasta, mutta pidän kovasti Mussorskin Boris Godunovista. Olin toukokuussa 2002 työmatkalla Moskovassa, kun ilmeni mahdollisuus nähdä kyseinen ooppera Bolšoi-teatterissa. Se oli ikimuistoinen elämys.